”Läähätyspuhelut ovat puhdasta sisältöä. Ne eivät kommunikoi. Niistä puuttuu kaikki muoto ja kuorrutus.” (Fransheimer)
Käytettyjen alusvaatteiden myymisessä internethuutokaupassa on omat riskinsä. Korkeimman huudon tekijähän pääsee käsiksi myyjän tietoihin. Kannattaa miettiä heittääkö käytöstä poistetut aluskerrat roskikseen tai kierrätykseen, vai haluaako vielä ansaita niillä jokusen sentin. Toiset kieltäytyvät myymästä miespuolisille huutajille. Tällöin kyllä minimoidaan läähätyspuheluiden mahdollisuus, mutta estetään samalla miehiä hankkimasta edullisia merkkipäivälahjoja naisystävilleen.
Todellisia läähätyspuheluita tapahtuu kuitenkin harvemmin. Kerran minua syytettiin sellaisten soitteluista. En tietenkään ollut syyllistynyt moiseen. Juttu meni poliisille kun soittelut numerostani eivät loppuneet. Soittojen kohde oli vanha tyttöystäväni. Asia ratkesi kun sain itse samanlaisen puhelun kännykkääni omasta numerostani. Asuin silloin yksin. Oli aamuyö ja olin kävelemässä metsän poikki kotiani kohti. Sellainen pelottaa. Rohkeasti kuitenkin astuin asuntooni. Läähätys kuului yhä puhelimestani.Olohuoneen ovelta näin Tanskandoggini nuolemassa lattialla olevaa luuria. Siitä lähtien en ole käyttänyt pikanäppäintoimintoa puhelimestani.
perjantaina, huhtikuuta 01, 2005
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Hieno runo! Otsikko pisti miettimään, mitähän mahtaa käsitellä tämä runo.. Mutta loppujen lopuksi se oli aika hauska, kun näin tarkemmin ajattelee. :)
Lähetä kommentti