Croquis 3

Itämeri oli joskus meri. Sillä oli vihreä karvapohja,
joka liikuskeli edestakaisin mieltä vailla.
Mutta se pysyi silti eheänä mattona.
Se ei noussut pohjasta ylös,
se ei kiertynyt rullalle maton lailla,
eikä sitä viety muuttoautolla pois.
Sen sisään ei kääritty ruumista.
Täällä me asumme.
Luther on uskonsetämme
ja lapsuudenusko on omantunnon ääni rinnassa,
jonka kuulematta jättäminen johtaa ihmisen tuhoon.
Meren takana on huorien ja huumeiden Tallinna.
Toisille uskonsetä on Muhammed,
jota kuuntelemalla he pelastuvat, mutta me tuhoutuisimme.
Itämeri oli kaunis meri, mutta se tuhoutui.
Nyt me rukoilemme ja rakastamme saippua-altaan äärellä.
Hyvä niin. Emme tarvitse täällä kristallivirtaa.
Suomi on jo vanha maa. Ei niin vanha kuin Ranska tai Saksa.
Mutta riittävän vanha, ettei sen tarvitse lähteä kaikkiin humpsutuksiin mukaan.
Itä-Euroopan maissa panostetaan terveydenhuollossa uusiin tuuliin.
Täällä kehityksen voi estää yksi ainoa professori.
Tuolla hän kävelee rannalla. Hänellä on nuuskapurkki kädessään.
Hän heittää sen veteen.