Lappalaiselta minulla on työpöytä loimukoivua, pari lampunvarjostinta ja kirjoja. Myös seinälle ripustettava runo ”Matka”. Kerttu, Kalevin äiti, heitti silloin amerikanesikoista muovikasseittain roskalavalle. Noukin sieltä ja myin hyvään hintaan baareissa Erottaja ja Soda. Myöhemmin ystävä palautti esikoisen Suomen kielelle. Julkaisimme sen netissä. Tänään USA:n vaalipäivänä luen Lappalaiselta:

”Tämä meidän
on niin pieni maa,
sanoo isäntä.
Täällä kirjallisen
esitystaidon kompostia
mahtuu kerralla peuhaamaan
sika, lampaita ja kanoja.”

Saision landella piti joskus käydä kurssia. Rakennettiin esitys vanhan paskasiilon päälle. Esitys oli mitä oli, mutta muutama kymmenmetrinen paskaa alapuolella loi jonkinlaista pohjaa sanottavalle. Myöhemmin näin Stroheimin elokuvan ”Greed”, jossa vastarakastuneet lirkuttelivat tulevaisuuttaan kohisevan viemärin päällä istuen.
Viimeisenä kajaanipäivänä satoi lumi maahan. Iisalmen jälkeen se loppui yhtä aikaa auringon valon kanssa.