TIISALAN MAASTALÄHDÖN VUOKSI

Tiisala,
Matti,
Kaivopuiston Lear,
jakoi ajattelemattomuuttaan,
hyväsydämisyyttään perintönsä moukille,
jotka eivät pidä hänen sanojaan enää paperinkaan arvoisena!
Yliopiston ilmoitustaululla
Päiviesi ajan tekijän
runonippu on käännetty ylösalaisin: suttupaperiksi!
Nimeämme tyttäriä tuoreista esikoisrunoilijoista.
Haluavat uskotella,
etteivät ole koskaan kuulleetkaan Kaivopuiston Learista,
vaikka toisen äiti on runoilijan pitkäaikainen potilas,
ja toisen täti on saanut psykoanalyyttista apua runoilijalta elämänsä kriisikohdassa.Olen nähnyt hänet myrskyöinä kulkevan paperinippu kädessä jakamassa runoutta sitä tarvitseville.
Heitä ei ole.
Olen nähnyt läpimärän hahmonsa M-baarin ikkunan takana,
kun sisällä on pidetty lausuntailtaa.
Nummilla hänenkin mukanaan kulkee narri,
kuiskuttaa korvaan,
ehdottelee fonttikokoja:
pienempiä pienempiä!
Uusien omakustanteiden hintoja: 1500 euroa!
Kirjoittaa kirjeitä Kuningatar Elisabetille Englantiin,
Janet Jacksonille Amerikkaan.
Mutta runoa tarvitsevia ei ole.
Silloin kun hän riitaantui Martti Anhavan kanssa
ja lähti Otavasta, hän ajattelin toisin.
Hän uskoi runouden hyvään maailmaan,
hän jakoi perintönsä ennen kuolemaansa,
kuoli ennen kuolemaansa,
joutui nummille,
takapihoille,
vedenjättömaille.
Markku Paasonen sanoi,
että Tiisala on vanhanaikainen runoilija,
puhuu ympäripyörein käsittein,
sanoo "olin onnellinen" vaikka "onnellinen" ei tarkoita mitään,
tai ainakin auttamattomasti liian vähän.
No, Tiisalaa ei näe runokaraokessa.
Silti jättömailla häntä vastaan ei tule harhaileva,
kuolemaansa etsivä Pasolini
eikä päästä varpaisiin brändätty Eminem.
Sitä paitsi hän on aivan liian tuottelias saamaan palkintoja
ja muita tunnustuksia.
Kukaan ei pysy perässä