"Salametsästäjiä surmattu ennätysmäärä Keniassa."

"Tuorein tapaus on torstailta, kun vartijat ampuivat kaksi salametsästäjää Amboselin kansallispuistossa." HS 26.11.2010

Esa Mäkijärvi kirjoittaa Runoja kakkosesta.

Salamanisku tappoi julkkiskirahvin Etelä-Afrikassa. 

"Salamaniskuun on aiemminkin kuollut kirahveja. Toronto Sun -lehden mukaan samankaltaisia tapauksia on sattunut Etelä-Afrikan luonnonsuojelualueilla 1996 ja 1997. Viimeksi kirahvi on kuollut salamaan Disneyn eläinpuistossa Floridassa vuonna 2003." HS 10.11.2010

KLITORIKSENETSIJÄT Etelä-Amerikan eurooppalaisia löytöretkeilijöitä pidetään parhaina klitoriksenlöytäjinä. He tietävät että kultakaupunki löytyy vasta kun kartta on uhrattu nuotion sytyttämiseen - vahingossa. He tietävät että kuoleman rajan takana ei ole suurta loistoa vaan samantapainen puista palanut avara kuin kaikkialla, vain hieman harmaampi. Jokaisen rajan jälkeen miesjoukko harvenee. Apina loikkii olalta olalle. Peränpitäjä lahjoittaa iltaisin voimansa etulinjaan. Luista laaditaan yksinkertainen ansa. Apinan genitaalit ovat näyttäneet monta kätkettyä virtaa ja putousta, mutta kukaan ei enää välitä sen kosteista lupauksista. Illat se irvistelee ja levittelee häpyään, mutta sen rajat ovat sodittu jo monta kertaa uusiksi. Ainoa joka on käynyt tällä reitillä ennen, on pysytellyt vuoden päivät hiljaa. Hän kirjoittelee nuotion ääressä ja on kehottanut miehiä kuntoilemaan. Kaikki tietävät että hän kyllä kertoo jos jatkoja on tiedossa.

KUKKIMINEN Saharan autiomaassa kasvaa kaktus joka kukkii kerran kahdessasadassa vuodessa. Siitä huolimatta monet pitävät benji-hyppyä tai televisioesiintymistä luonteensa vastaisena. Siitä huolimatta moni kieltää jyrkästi homouden. Siitä huolimatta kustantaja tekee päätöksensä lehteilemällä käsikirjoituksen alkua.
Jotkut ovat nähneet Andrei Rublevin muuttumisen värielokuvaksi. Kaikki eivät elä kaktuksen kukkimisen aikaan. Kaktuksen kukkimista on kuvattu kauniiksi.

Uudessa Parnassossa (6/2010) on Karri Kokon raportti Helsinki Poetry Connectionin ensimmäisestä Open Mic – illasta. Allekirjoittaneen luenta saa myös kuvauksensa.

Keikka Kotkassa:

Pub Albert TI 16.11. klo 19.00 RunoKlubilla elävien runoilijoiden ilta. Mukana mm. Jukka Viikilä ja Henriikka Tavi

Kirjamessuilla huomenna pe 29.10.2010:

Muutoksia keskustelijoissa. Ensin piti olla Helena Sinervo, Kai Nieminen ja allekirjoittanut, sitten Risto Ahti ja allekirjoittanut, nyt ruletti on pysähtynyt Jukka Vienoon. Saapukaahan paikalle.

17:00–17.30 VOIKO RUNOSTA OTTAA OPPIA? Kelpo elämänohjeita uusista teoksistaan lukevat ja aiheesta keskustelevat Jukka Vieno ja Jukka Viikilä.

Koko ohjelma täällä.

OPITON KIRKKO seisoo ainoastaan materiaalisten perustusten varassa, tarvitsee usein ulkopuolisia tukirakenteita ja on alinomaisen remontin alla. Suljetaan illan tullen.

TATUOINTI Päivien vähyyden vuoksi tatuointia voi pitää yhtä väliaikaisena kuin mitä tahansa harkitsematonta tekoa: hymyä vastaan tulevalle naiselle, murhaa.

BERIOKORVA Kyky tajuta ensi kuulemalta tuleeko rakastamaan jotakin musiikkikappaletta. Ymmärrys musiikillisten ratkaisujen myöhemmästä emotionaalisesta vaikutuksesta. Edellisiin pohjautuva taito saada muut, kuten levy-yhtiön päättäjät, vakuuttuneiksi tulevista nautinnoista.

PIMEÄSIENESTYS, kuin mikä tahansa epäsuotuisaan aikaan toimiminen, kun tarkoituksena on olla herättämättä jäljittelynhalua. Italian pohjoisosan vuorilla kymmeniä sienestäjiä putoaa vuosittain rotkoihin. Myös myrkkysientä syötyään voi metsä pimentyä.

NÄSIÄ on Suomen punaisin ja myrkyllisin marja. Niin kuin moni myrkyllinen, se on ulkomuodoltaan houkutteleva. Ruokakuvissa sen annetaan korvata terveelliset herkut. Mutta ei se ole tappavampi kuin kuvattavat yleensä.

PARTAHAIta sanotaan haiksi, koska se sisimmässään uskoo Valkohaihin, joka on merten tehokkain saalistaja. Partahai ei osaa uida. Siivotessaan pohjaa parrakkaalla suullaan se näyttää enemmän matelijalta kuin kalalta. Kun sen yksinäisyyttä rikotaan, se tekeytyy olemattomaksi kuolleiden korallien sekaan. Ainoastaan evä kertoo sen suunnattomasta uskosta.

Saarikoski moitti lehtikritiikissä Manneria kuvavarkaudesta. Saarikoski oli lukenut Kuolleet vedet huolimattomasti, eikä ollut huomannut viimeisen osaston koostuvan käännöksistä. Kyseessä oli Tomas Tranströmerin kuva ”leimasimien kaviot”. Saarikoski epäili, ettei samanlaista kuvaa voisi tulla kahden ihmisen mieliin.
Itse olen kirjoittanut julkaisemattoman tekstin, jossa kerron maatuneesta trumpetista. Nyt luen samaisen Tranströmerin koottuja ja löydän sieltä kohdan: ”maassa ruostuu trumpetteja.” Luulen että Saarikoski olisi jälleen heristämässä sormeaan. Kuvan lähde ei ole kuitenkaan Tranströmerissä. Kauan ennen kuin olin lukenut ensimmäistäkään runoteosta, leikin pyssyleikkejä Laila Pullisen mailla ja löysin maasta puhki ruostuneen, juuri ja juuri trumpetiksi tunnistettavan esineen.

ÄÄNEN PITÄMINEN kun ei halua lukotonta vessanovea avattavan tai kun ei halua säikäyttää rikollista tai villieläintä. Kun haluaa jatkuvan tarkistuksen fyysisestä olemassaolostaan tai kun haluaa välttyä epämiellyttävältä ääni-informaatiolta. Kun haluaa juhlia ilman valaistusta tai kun haluaa paikantaa itsensä ääniaaltojen heijastuksien avulla.
Joskus ajateltiin että kuuro etenisi täysin sattumanvaraisesti äänenpitäjistä riippumatta.


POLTTOMOOTTORIN MUISTO "Suuret autonvalmistajat suunnittelevat keinotekoista moottorinpärinää uusiin hybridi- ja sähköautoihinsa, kertoo sanomalehti New York Times. Ilman tehosteääniä ne olisivat niin hiljaisia, että jalankulkijat, lapset ja huonokuuloiset eivät välttämättä kuulisi ajoissa niiden tuloa.
Esimerkiksi hybridiauto Fisker Karman puskuriin on tarkoitus yhtiön mukaan asentaa kaiuttimet, joista kuuluu moottoria muistuttava ääni." HS 14.10.2009.

YLIVOIMA tekee taistelusta taidetta (Damien Hirst, John Irving, Kristian Smeds), huoliteltua, värikylläistä, dramaturgisesti tenhoavaa. Mutta kestävimmät tulokset on toistaiseksi saavutettu alivoimalla, terrorilla ja sissisodalla. Palestiinalaisella nälkätaiteilijalla ei ole varaa fosforipommeihin. Huoltotunnelit tuovat vain vanhaa, monien sotien takaista rautaa. Kotiliedellä hautuu lannoitepommi. Trendit tulevat ja menevät.

NUKAHTAMINEN
Rattiinnukahtaminen, nukahdettuaan kuskin eteen tulee hirviä,
ne ovat eri hirviä.
Ristillenukahtaminen, nukahdettuaan tuomittu näkee sotilaita,
ne ovat eri sotilaita.
Pukillenukahtaminen, nukahdettuaan partneri näkee rakastetun,
hän on eri rakastettu.
Lukiessanukahtaminen, nukahdettuaan lukija jatkaa lukemista,
toisen kirjan.
Kuoltuaan - liikenteeseen, ristille, sänkyyn, lukutuoliin -
hän ei enää palaa toisesta maailmasta.

EPÄTOIVONKERÄÄJÄ, laite joka varastoi kuntosaleihin ja bordelleihin kulutetun energian.

Kynämies.

PIMENNETYT IKKUNAT Gangsterilla on limusiinissaan ainainen yö. Se ei saa pelokkaaksi vaan tarkkaavaiseksi. Aistien valppaus, tunne että jokainen moottorinosa on toiminnassa. Helteinen rantabulevardi, jolla limusiini seisoo, murean lihan juhla: hyvä markkina-alue unelle ja kuolemalle. Mutta limusiini ei ole kauaa paikallaan. On hyvä, jos se näyttäytyy tasapuolisesti kaikkialla kaupungissa. Neljän ruuhkassa pimeä luotilasi peittää ulkopuolisilta sisäisen välienselvittelyn. Sitten on toiminnan aika. Kun gangsteri on pimentänyt kaupungin räjäyttämällä sähkökeskuksen, hän laskee pimennetyt ikkunat alas.

KAHDESTI KUOLEMINEN Toisella kierroksella olisi muistettava virheensä ja olla niitä toistamatta. Toisella kierroksella olisi mentävä suoraan asiaan, oli sitten kysymys musiikista tai romantiikasta. Toisella kierroksella ei enää luonnostella. Toisella kierroksella tulisi olla jo näytettävää. Toisella kierroksella kannattaisi pysyä vain tutuissa paikoissa, tutulla maaperällä. Toisella kierroksella pitäisi tietää mitä naisista seuraa. Mitä nopista seuraa. Mitä seuraa kun sanoo tai jättää sanomatta. Mitä ahkeruudesta, katkeruudesta, videopeleistä. Toisella kierroksella olisi osattava tiestö, vesistö, sanasto ja kaikki muutkin pöytätavat, erottaa löytötavarat omista löytötavaroistaan.
Jotkut pitävät kahdesti kuolemista myyttinä, vaikka todisteita sen kumoamiseksi ei ole esitetty; ihminen muistaa vain kaksi elämää kerrallaan.

LINTUTARHA Hajanaisen, useissa maanosissa yhtä aikaa soivan konserton sovittaminen yhteen saliin.