perjantaina, lokakuuta 29, 2004

PUHTAUS

Ensyklopedia-artikkeli, sananselitys, on Tournierin romaanien keskeisin rakenneaines.
Olen kuullut, että joku ranskalainen veikko olisikin koonnut hänen tuotannostaan alfabeettisesti etenevän hakuteoksen. Olin itsekin ehtinyt suunnitella samanlaista hanketta, ja luulenpa että aimo osalla Tournierin lukijoista on käynyt samantapaista mielessä. Samalla tavalla esim. Tsehovin näytelmät houkuttelevat kokoamaan niistä yhden, puhtaimman ydinmehun sisältävän nelinäytöksisen. Shakespearesta on tällainen kooste tehtykin. Luulenpa, että Tsehovistakin.
Tässä yksi Tournierin hakusana Keijujen kuninkaasta:
"Puhtaus on viattomuuden pahanlaatuinen muutos. Viattomuus on rakkautta olemiseen, taivaallisen ja maallisen ravinnon hymyilevää hyväksymistä, se ei tiedä puhtauden ja epäpuhtauden pirullisesta vaihtoehdosta. Tämän luontevan ja synnynnäisen pyhyyden paholainen on muuttanut apinoinniksi, jossa kaikki muistuttaa sitä itseään ja kaikki on käänteistä: se on keksinyt puhtauden. Puhtaus on elämän kammoamista, ihmisen vihaamista ja sairaanloista intohimoa olemattomuuteen. Ehdottomasti luonnonvastaiseen tilaan muuttunut, kemiallisesti puhdas elollinen kappale on käynyt läpi raakalaismaisen käsittelyn. Puhtauden paholaisen ajama ihminen kylvää ympärilleen tuhoa ja kuolemaa. Uskonnollinen puhdistautuminen, poliittinen puhdistus, rodun puhtauden säilyttäminen – lukuisat ovat tämän julman teeman muunnelmat, ja kaikki ne johtavat yksitoikkoisesti rikoksiin, joiden lempiase on tuli, puhtauden ja helvetin vertauskuva."

KIRJOITTAJAKOULU LAPSILLE

1.
Ennen kuin kirjoitat, mieti käyttäisitkö hahmonasi ihmistä, eläintä vai jotakin jumalista.
2.
Seuraavaksi mieti kirjoittaisitko lyyrisen, eeppisen vai draamallisen tekstin.
3.
Sitten päättyisikö se hyvin vai huonosti.
4.
Seuraavaksi mitä haluat tekstilläsi ilmaista, kauneutta vai totuutta?

TUOMI EI MYYTÄVÄNÄ

Tuntemattoman tekijän Panu Tuomi –muotokuvaa erehdyttiin pitämään tamperelaisessa huutokaupassa Lasarus nousee kuolleista - aiheena. Se oli ehditty huutaa jo aika korkealle, ennen kuin runoilija Tuomi sattumoisin harhaili paikalle.
Tuomi käy kalastelemassa syvemmillä vesillä. En ihan tarkasti tiedä minkälaisia syöttejä hän käyttää, mutta epäilen että eläviä. En myöskään minkälaisilla painoilla hän koukkunsa upottaa. Ylipäätäänkin on vain vähän ihmisiä, jotka tietävät hänen ottipaikkansa, tai ovat niistä kiinnostuneita. Kari Aronpuro on nähty keskustelevan Tuomen kanssa. Hiljaisesta puheesta ei kantautunut dokumentoijien korviin mitään ylöspantavaa. Ilmeisesti aihe oli historiallinen, vaikka puheenparsi oli modernia Tamperetta.
Soitin kerran Aronpurolle ja kysyin lupaa lyhentää hänen tekstiään. "…jos sen ammattitaidolla tekee." Julkeaa oli ehdottaa kahden mestariteoksen, erämaassa tarpovan suomalaisen lyriikan kahden ravitsevan kamelinkyttyrän, Vähäfysiikan ja Gallerian peukalointia, ja vielä teatterin tarpeisiin. "Ovathan ne kyllä vähän raskaita teoksia."
No, ystäväni muutti jokunen kuukausi siten pääkaupungista Tampereelle. Kauniimmat ja ystävällisemmät naiset, hän totesi syyksi, raikkaampi ilmanala kirjoittaa. Aronpuron kirjastosta käy lainaamassa lähteensä. Öykkärit ja nopean edun tavoittelijat kiitävät junalla ohi kohti Helsinkiä.

tiistaina, lokakuuta 26, 2004

KANSANKUVAUS

Näinä viikkoina pitäisi aloittaa näytelmän kirjoittaminen. Saisiko siitä Jerusalemin rakentamista, vai pelkkää ajanhukkaa? Olen ajatellut kirjoittaa Jeesuksesta ja opetuslapsista neljän evankelistan pohjalta. Ensimmäistä kohtausta olin jo suunnitellut: joku opetuslapsista kasvattelee rauhallisesti jotakin hyvää kannabislajiketta ja ottaa välillä pössyjä, kukkien kasvamista odotellessa alkaa laulaa kappaletta "Olen kuullut on kaupunki tuolla, yllä maan, päällä pilvien jossain…".
Palkkiometsästäjä Juudas tulee paikalle Lee van Cleef -asussa ja kysyy onko Jeesus –nimistä näkynyt kaupungissa. Pöllyinen opetuslapsi sanoo, että ei ole kahteentuhanteen vuoteen, ei ole tainnut ehtiä näille kylille. Juudas jatkaa matkaansa. Hänen taskuistaan tippuu harvakseen hopeakolikoita.
No, näytelmäteko on edessä, mutta eräs yhteen sattuma ihmetytti ennen kuin tajusin että kaikkihan on itsestään selvää. Katsoin nimittäin parisen viikkoa sitten ensimmäistä kertaa Mikko Niskasen loisteliaan korpikuvauksen 8 surmanluotia. Siinä oli kohtaus, jossa miehet keittivät metsässä pontikkaa ja taustalla soi tuo sama "olen kuullut on kaupunki tuolla, yllä maan, päällä pilvien jossain…"
Näissä kansankuvauksissa kai väkisinkin päätyy samoihin kohtauksiin. Sitten kun huomaa ettei tule kuin identtisiä, on homma tehty.

sunnuntaina, lokakuuta 24, 2004

HJALLIS MERILLÄ

Kun Hjallis Harkimo oli saanut maailmanympäripurjehdusurakan päätökseen, kysyi toimittaja häneltä, mikä oli matkassa antoisinta, ja Hjallis vastasi: "se itsetytytys…"
Rannaton ja vaativa Atlantti, satojen meripeninkulmien säteellä ei ainuttakaan sielua, mutta yksi vene taistelee olosuhteita vastaan. Ohjaamossa ei ketään, autopilotti päällä. Mutta sisällä parrakas, pitkähiuksinen, ruskettunut suomenruotsalainen hakkaa hanskaa kuin viimeistä päivää.

FAABELI ON MAALLISTA KIRJALLISUUTTA

"Ikuisuudessa ei mikään koskaan muutu muuksi. Jokainen olemus on ikuinen: niinpä Apuleiuksen Kultainen aasi ja Ovidiuksen Muodonmuutokset ja muut sen kaltaiset ovat faabeleita; silti niihin sisältyy korkeanasteista visiota, joka on peräisin muinaisempien kirjoitusten aito visioista. Lootin vaimon muuttuminen suolapatsaaksi tarkoittaa kuolevaisen ruumiin saattamista pysyväksi patsaaksi, ei sen vaihtamista tai muuntamista toiseksi olemukseksi, jolla olisi sama yksilöllisyys. Ihmisestä ei voi koskaan tulla aasia tai hevosta; ihmishahmoisiksi on syntynyt muutamia, jotka kukaties ovat kumpaakin, mutta ikuinen olemus on yksi asia ja ruumiillinen elollisuus toinen." (W.Blake)
Ihmishahmoisia aaseja olen ollut näkevinänikin. Mutta mitKä olivatkaan aasin ominaisuudet? Laiskanahkeruus, jota nimitetään sitkeydeksi. Liian hyvä ja pitkä muisti (Vrt. Bileamin aasi) jotta voisi loukkaantua huonosta kohtelusta. Liian pitkä muisti pystyäkseen mihinkään ajalliseen produktiivisuuteen. Siksi sille sälytetään kantohommat.

lauantaina, lokakuuta 23, 2004

SUURIN RAKKAUS

Pari viikkoa sitten ystäväni pani soimaan Coltranen A Love Supremen, viilsi ranteensa auki ja meni parvelle makailemaan. Coltrane oli yksinäinen maksasyöpää sairastava pappi, joka oli uskollinen seurakunnalleen. Toinen hänenlaisensa oli Albert Ayler. Hänet löydettiin New Yorkin
East Riveristä vuonna 1970. Mustan spiritualiteetin kohtalona on tulla hukutetuksi jokeen takaraivotta, nappi otsassa, jalat valettuna betoniin, taskut tyhjinä, mutta sydän ja siemenpussit täynnä kultakaupungin toivoa.
Ensimmäinen jazz-levyni oli A Love Supreme. Se on äänitetty niin, että balanssinappulasta säätämällä sai toisesta kaiuttimesta kuulumaan pelkät Elvin Jonesin rummut. Soitto kuulosti siltä kuin taloa purettaisiin: orgaanista ja päällekkäistä. Välillä käänsin nappulan taas keskelle ja kuuntelin, tarkistin, mitä soitolla tarkoitettiin. Julistava tenori, McCoy Tynerin kvarttipakat, Jimmy Carrisonin bassomassa. Siinä oli murrosikäni bändi, ennen kuin sorruin Milesin, Paul Bleyn ja Ornette Colemanin verettömämpiin, ikäkauteen sopiviin maailmoihin. Viime vuosina on tullut aika taas palata Coltraneen. Niissä kuuluu Seinäjoen kultakauden Yli-Vainio, jota itsekin sain todistaa lapsena autostereoiden kautta.
Niin, viimeisen neljänneksen alkaessa ystäväni huomasi olevansa yhä tajuissaan. Verta tuli kuulemma aika tavalla, sitä tippui norona parvelta lattialle. Kun levy loppui ja hän oli yhä kirkas, hän laskeutui parvelta ja lähti kävelemään kohti sairaalaa. Tänään puhuimme puhelimessa, että lähtisin hänen seurakseen hankkimaan sekarotuista koiranpentua.
Beethovenin viimeiset kvartetot
ja Schönbergin tervehdys niissä, Brucknerin kaikkinainen poissaolo, Jeesuksen Kristuksen markkinapöytien kaato, Marinettin potkurinpyörähdykset Milanon yllä,
Savonarolan verinen nyrkki (Firenzen yllä), Rintalan
Dostojevskin kakluuni, paha paha ruoska
jolla ravitaan paha ajatus mielestä: palkkatyön vietti,
hyvä paha Herzogin ruoska
joka iskee intiaanin selkään. Jouko Turkan häpeän ruoska,
joka iskee raudikon kylkeen. Jo,
jo on pantu kirves puun juurelle, jo
kevättuuli tuutii oksaan sidottua sianhäntäistä
Fritz Lang-ruoskaani.
Mutta mistä saada heikkotahtoisia ruoskittavia
Uudessa Ateenassa, jossa onkin äkkiä ruvettu ottamaan opiksi?
Onko perustettava taas orjalaitos?

perjantaina, lokakuuta 22, 2004

PURJEVENEESSÄ PIMEÄKIRJOITTAEN

Teatterin katsomossa tarvitaan pimeäkirjoitustaitoa.
On vaikea keskittyä kohtaukseen, jos ei saa tehdä muuta kuin keskittyä. Yleensä luonnostelen jotakin tekstiä.
Päällekirjoitus on usein hyvä editori. Säkeiden järjestys saattaa olla halutun vastainen, mutta merkittävämpi.
Blogitekstini olen kirjoittanut toistaiseksi pitkälle pimeäkirjoittaen.
Pimeäkirjoitustaitoa tarvitsee, jos uskoo inspiraatioon tai jatkuvaan työntekoon. Minä olen enemmän noiden kuin määrätuntien uskovainen.

INNOITUKSEN VALLASSA

Jos teos on luotu innoituksen vallassa, se tarjoaa harvoin tarkkaa esinekuvausta. Esinekuvauksen tarkkanäköinen mestari Thomas Mann kirjoitti kaksi määrätuntia päivässä aina sanomalehtituokion jälkeen. Ekelöf taas kirjoitti nälkää ja kuolemaa vastaan vuorokausiin nukkumatta.
Innoituksen vallassa syntyy tyypillisimmin aforistisia runoelmia. Ajatukset ja elegia syntyvät vauhdista, kiireestä. Haavikko kirjoitti terävimmät aforisminsa rattia vasten Tuusulan moottoritiellä matkalla yritysneuvotteluihin.

Vastapuolella: Anhava saattoi kirjoittaa yhtä imagistista kolmisäettä puolenkymmentä vuotta.

Fansheimer on kuvannut asiaa lyyrisesti:
"Inhoten lyyrisen runouden voimattomuutta Zarathustran runoilija ylöskirjaa takamaailmasta sidosainetta välähtävien assosiaatioiden välille, tästä syntyy runoelman dynaaminen muoto. Käsien ulottuvilla hänellä on pimeähavainto ja –kirjoitusvälineistö, sekä hyvin yksilöllinen navigointijärjestelmä."

Aforistinen runosäe kirjoitetaan tyypillisesti kaksi kertaa nopeammin kuin se luetaan. En tiedä tuottaako Envallin ja Kämärin aforistiikan innoitus.

Innoituksen vallassa syntyi Duinon elegiat.
Valtaisan innoituksen vallassa, kerrotaan, syntyi filosofinen runoelma Näin puhui Zarathustra.
Innoitus synnytti Ekelöfin Trilogian.
Ja Hetkien vaellus syntyi sekin innoituksen vaikutuksessa.

KETUNPYYNTIÄ

Odota ketulta aina ovelaa vetoa. Se tarkoittaa usein ketulle tyypillistä käyttäytymistä. Kettu kulkee tuulen alla. Jos et haista mitään, epäile ketun liikkuvan lähistöllä. Jos haistat ketun hyvin, on sillä ansa juuri edessäsi.
Karanneen ketun sukuisen koiran ja täysiverisen vapaan ketun ero: ketulla on luonne, koiran luonne on isännän luonne. Seuratkaamme karannutta kettuterrieriä, se on riittävän pieni joutuakseen ketun hampaisiin. Se juoksee nyt autotien yli. Pysähtyy keskellä tietä, jää siihen pyörimään häntäänsä tavoitellen. Tuosta ei kettu sitä löydä. On saatava uusi vainu. Linnustaja menee metsään räikkineen luodikkoineen. Siihen suuntaan ei kannata mennä. Kettu on toisaalla. Mene toisaalle jos haluat ketun löytää. Älä ole juuri siinä missä nyt olet, ole äkkiä toisaalla. Älä ole maalla, älä merellä, ole kosteikossa. Ole hetki vaiheessa ja kuuntele.
Korva kuulee heikkoa lorinaa? Totta: tien alla menee alikulkuputki. Se on rakennettu pieneläinten turvaksi liikennettä vastaan. Ylitämme tien. Koiran häntä hipaisee jalkaa. Laskeudumme lyijystä mustaa penkkaa pitkin alas tunnelin suulle. Ja aivan: kettu on ollut täällä. Jäljistä ei voi erehtyä. Tutkimme jälkiä, niiden kokoa, suuntaa ja hajua. Kun panemme nyt silmämme kiinni, näemme edessämme kokonaisen jyrsijöiden ja näätäeläimien faunan. Rusakkokin on loikkinut putkea pitkin. Pohjalla on hiukan vettä. Koiran kakka höyryää keskellä putkea. Tunnistamme sen koosta ja kiemurasta kettuterrierin jätökseksi.
Kuljemme nyt ryhmänä putkea edes takaisin ja tutkimme kaikkia mahdollisia merkkejä, karvoja, kynsiä, ulosteita, tippuneita mätiä hampaita, kuolleita niveljalkaisia. Ylhäältä putken liitoksesta valuu mustaa töhkää, öljyä tuhansista yli menneistä polttomoottoreista. Joku astui polvellaan kondomin päälle, sen sisältä purskahtaa reilut siemenet. Toinen ravistaa nyt jalkaansa: siihen on tarttunut kuparinruskea terveysside. Havahdumme yhtä aikaa: ketun ansa! Kaikki alkavat kontata kohti suuaukkoja. Päät kolisevat yhteen. Putki täynnä huutoa ja kipua. Jossakin se on! Jostakin se nyt nauraa alennustilallemme!
Teemme päätöksen. Emme tästä lähin etsi kettua kaatopaikoilta tai uimarannoilta kansanjuhlien jälkeen. Myönnämme auliisti roskaavan ja rypemään pyrkivän luonteemme. Myönnämme sen ilman kettuakin! Pyrimme kantaman siitä vastuumme kaikkivaltiaan Jumalan edessä, emme yhtä näkymättömän ketun!
Siivoamme hetken saniteettipyyhkeillä kasvojamme ja hankaamme saniaisenlehdillä vaatteemme. Linnustaja tulee takaisin metsästä. Hän on erehtynyt suunnasta.
Pyrkiessään lammelle, hän päätyi ydinvoimalalle. Onneksi suuntavirhe ei ollut päinvastaista vakavampi.

torstaina, lokakuuta 21, 2004

LUKUOPETUSTA LAPSILLE

Hyryä luetaan hitaasti, lauseen perässä reilu tauko.
Hemingway on hieman Hyryä nopeampaa, mutta huomattavasti hitaampaa kuin mihin sisällöt houkuttelisivat.
Dostojevskiä luetaan nopeasti laukaten. Ajatus tulee aina jäljessä.
Proustin lause ohjaa sujuvaan, notkeaan, mutta ei niin nopeaan tempoon kuin Dostojevskin.
Chandlerin kohdalla ei koskaan pysähdytä kohtiin joita ei ymmärretä. Jos joutuu pihalle, syy on oma, kysellä ei saa.
Kilpeä luetaan ensin muutama sivu rytmin löytymiseksi. Sen jälkeen kun on oppinut lauseenjäsennyksen tapahtuu luku yllättävän nopeasti. Jaarittelevatkaan osuudet eivät tarkoita että lukija hidastaisi.
Faulkner on näennäisesti nopealukuista. Ensin on kuitenkin luettu luku ajatuksella, sen jälkeen luetaan toistamiseen sujuvalla Balzacin tempolla. Thoreaun kanssa on samoin kuin Faulknerin.
Balzacin tempo on standardilukutempo. Flaubert on hieman Balzacia hitaampaa, Rolland nopeampaa. Samantempoisia Bazacin kanssa ovat: Hugo, Gide, Mauriac, Stendahl.
Suomalaisen proosan standardilukutempon on määrittänyt Kauppis-Heikki. Leipälause.

SITAATTI

"Ennen Bastiljin valtausta roskaväen jo karjuessa muurien ulkopuolella, se sai sananmukaisesti innostusta ylhäältä. Muurin aukosta kurottui kohti joukkoja pisuaarin torvi, jonka kautta tyrannian uhri kutsui kansaa vapauttajakseen.
Torven kautta huusi markiisi Donatien Alphonse de Sade." Timo Vihavainen: Mitä markiisin jälkeen? Onko täti-ihminen "Sen" mitta?

POSTIKORTTI KAJAANISTA

Täällä Kajaanissa minulla on käytössäni ruma yksiö, josta avautuu kaunis maisema. Kajaanin kaunein sanotaan: valaistu Kajaaninjoki, vaikuttava patorakennelma. Sitä katsoessa ei huone kaunistu. Ulkopuolelta talo on sekin keskustan kaunein ihmisasumus. Sitä ei muista.
Olen tyytyväinen, että valitsin tänne katsottavaksi television enkä ikonia. Televisio on päällä yötä päivää, koska käynnistäessä se karjaisee demonisesti. Katson siitä lähes pelkästään Music TV:tä. Kahdesta syystä: rap-musiikki ja jotkut reiden tai pakaran vilahdukset.
Yksiö on kalustettu teatterin rekvisiitalla. Aika tavanomaisia kalusteita jostakin Ibsenin tai Tsehovin näytelmistä. Valikoin ne itse lavastamon varastosta. Olisi pitänyt voittaa kainous ja valita aseita ja eläimenpäitä.
Minkä vuoksi paikassa, jossa ei ole mitään muuta kuin tilaa, pitää asua ahtaasti? Miksi kukaan on rakentanut alle 20 neliön yksiön Kajaaniin? Jos maaseudulla tarvitaan uusia asuntoja, rakennetaan rivitalo-alue keskelle peltoa.
No, suurin osa ajasta menee täällä teatterilla ja kapakoissa. Eilen satoi lumentapaista.

YLPEÄ VAI ULJAS?

"Kristityt ovat aina tienneet että ylpeyden paheella on aivan toinen kantavuus kuin tavallisella saituudella, rahanhimolla tai materialismilla. Se on kuin toisen inhimillisen ominaisuuden liikakasvain, ominaisuuden joka on nimeltään uljaus ja joka on alhaisuuden, orjamaisuuden, pelkuruuden vastakohta. Uljas tuntee vastenmielisyyttä keskinkertaisuutta, alhaista kunnianhimoa ja harkittua keinottelua kohtaan. Mutta uljautta ei ole helppo erottaa ylpeydestä: siinäkin kristityt näkevät mysteerion jota pelkät ajalliset kannanotot eivät voi ratkaista. " Andre Bonduelle (?).

Tehtäviä:
Onko de Sade ylpeä vai uljas?
Kumpaa Haavikko on?
Entä Linkola?
Turkka?
Kinski?
Fassbinder?

GOULDIN MÖKKI

Kanadassa, paitsi kaupunkeja, asutaan harvassa. Gouldin lapsuudenmökki on keskimääräisen etäisyyden päässä toisesta mökistä.
Tyypillinen Gouldin soittama Bach-intervalli ilmentää tätä etäisyyttä. Se ilmentää mökin sisätilan ahtaaseen puristunutta lämpöä myös, taljoja, tulisijaa, peuranpäätä. Ahtautta, joka laajenee hetkessä niin kuin räjähde, jos tulee ovensuuhun, jää kaikumaan vuoren seinämissä pitkään.
Äiti on rannassa syvän, kohtisuoran veden partaalla. Ja Glenn laskee. Hän selviytyy matematiikassa hyvin.

TIISALAN MAASTALÄHDÖN VUOKSI

Tiisala,
Matti,
Kaivopuiston Lear,
jakoi ajattelemattomuuttaan,
hyväsydämisyyttään perintönsä moukille,
jotka eivät pidä hänen sanojaan enää paperinkaan arvoisena!
Yliopiston ilmoitustaululla
Päiviesi ajan tekijän
runonippu on käännetty ylösalaisin: suttupaperiksi!
Nimeämme tyttäriä tuoreista esikoisrunoilijoista.
Haluavat uskotella,
etteivät ole koskaan kuulleetkaan Kaivopuiston Learista,
vaikka toisen äiti on runoilijan pitkäaikainen potilas,
ja toisen täti on saanut psykoanalyyttista apua runoilijalta elämänsä kriisikohdassa.Olen nähnyt hänet myrskyöinä kulkevan paperinippu kädessä jakamassa runoutta sitä tarvitseville.
Heitä ei ole.
Olen nähnyt läpimärän hahmonsa M-baarin ikkunan takana,
kun sisällä on pidetty lausuntailtaa.
Nummilla hänenkin mukanaan kulkee narri,
kuiskuttaa korvaan,
ehdottelee fonttikokoja:
pienempiä pienempiä!
Uusien omakustanteiden hintoja: 1500 euroa!
Kirjoittaa kirjeitä Kuningatar Elisabetille Englantiin,
Janet Jacksonille Amerikkaan.
Mutta runoa tarvitsevia ei ole.
Silloin kun hän riitaantui Martti Anhavan kanssa
ja lähti Otavasta, hän ajattelin toisin.
Hän uskoi runouden hyvään maailmaan,
hän jakoi perintönsä ennen kuolemaansa,
kuoli ennen kuolemaansa,
joutui nummille,
takapihoille,
vedenjättömaille.
Markku Paasonen sanoi,
että Tiisala on vanhanaikainen runoilija,
puhuu ympäripyörein käsittein,
sanoo "olin onnellinen" vaikka "onnellinen" ei tarkoita mitään,
tai ainakin auttamattomasti liian vähän.
No, Tiisalaa ei näe runokaraokessa.
Silti jättömailla häntä vastaan ei tule harhaileva,
kuolemaansa etsivä Pasolini
eikä päästä varpaisiin brändätty Eminem.
Sitä paitsi hän on aivan liian tuottelias saamaan palkintoja
ja muita tunnustuksia.
Kukaan ei pysy perässä

GOULDIN YNINÄ

Glenn Gouldin yninä panee miettimään häiriöttömän taidekokemuksen mahdollisuutta. Itselläni keskittynyt lukeminen taitaa vaatia ainakin kolmen median polyfonista läsnäoloa. Radio soimassa, TV välkkymässä, internetyhteys ja tietokonepelit jatkuvana potentiana käsien ulottuvilla. Tämän lisäksi tarvitaan lähiympäristössä kirjoja ja äänitteitä, uloslähdön mahdollisuutta.
Keskittynyttä, referenssitöntä kokemista uhkaa uppoutuminen ja haltioituminen. Tunnen lukuisia uppotutuvia lukijoita, ja heitä kaikkia yhdistää se, etteivät he muista lukemistaan kirjoista mitään.
Samalla tavalla kuin Gouldin epävireinen ininä johdattaa hänen pianonsoittonsa henkeälennättävään orkestraaliseen kubismiin, minulla on Ristin Johannesta lukiessani auki Ellen Jokikunnaksen juontama Idols, tai vaikkapa runoraati.

keskiviikkona, lokakuuta 20, 2004

JAPANINPEURA JA IHMINEN

pitkään, pitkään jatkaa japaninpeura juoksuaan
vaikka sydän on ammuttu tohjoksi.

Vielä pidempään on nähty jatkavan ihmisen.

Hampaat lyhenevät elämän pidetessä,

ruumis ei jaksa pureskella enää kunnon ravintoa,

silmät nähdä naisen tai kirjan kauneutta,

mutta aamulenkki maistuu.

TAMMEN JOULUTERVEHDYKSESSÄ 1985 SANOO FAULKNER:

"Kirjailija ei tarvitse taloudellista vapautta. Hän ei tarvitse muuta kuin kynän ja vähän paperia. En ole koskaan kuullut, että lahjoituksista tai rahasta olisi ollut apua kirjoittamiselle. Hyvä kirjoittaja ei käänny koskaan säätiöiden puoleen. Hänellä on tarpeeksi tekemistä kirjoittamisessa. Jos hän ei ole ensiluokkainen tekijä, hän pettää itseään sanomalla ettei hänellä ole aikaa tai taloudellisia ahdollisuuksia. Hyvää taidetta voivat tehdä rosvot, trokarit tai hevosvarkaat. Ihmiset pelkäävät tosissaan, kun näkevät, miten paljon puutetta ja köyhyyttä he pystyvät kestämään. Heitä pelottaa, kun he näkevät, miten kovia nämä ovat. Mikään ei tuhoa hyvää kirjoittajaa."

Kultuurirahaston apurahaa voi hakea tämä kuun loppuun asti. Olen ajatellut anoa erästä kirjallista hanketta varten. Jos saan rahaa, ostan videotykin. Siitä vanhoja elokuvia katselemalla unohdan helposti taloudelliset murheeni. Kaikki tuntemani apurahansaajat ovat toimineet kutakuinkin samalla tavalla.

TAVAT

Olen taas yrittänyt vähentää tupakointiani. Nikotiinipurkka on sitä paitsi nautinnollisempi tapa. Nuuskan puutteita kompensoi purkassa terveysnäkökohdat.
Tavat ovat kaivattua jatkuvuutta silloin kuin varioivat riittävän paljon, jotta eivät muuttuisi tottumukseksi, ja riittävän vähän jotta eivät muuttuisi ainutkertaisuudeksi.
Paha tapa on kaivattua jatkuvuutta kaipaamattomin tuloksi. Tupakointi yhdistää päivän hetkiä helminauhan tavoin toisiinsa, mutta vie kävelyretkestä raikkauden.
Kahvinjuonti heikentää ajattelukykyä. Tapa korjailla alituiseen kampaustaan johtaa kaljuuteen. Kynsien pureskelu, johtaa otteen pettämiseen. Nivelien naksuttelun seurauksena liikeradat sotkeutuvat.

KAJAANIN LIIKENNE

Jos joku Kajaanissa ottaa päähän, niin liikenne. Kääntyvät autot ajavat kysymättä päälle. Kukaan ei hiljennä vauhtia, paitsi yöllä. Silloin kännisiä nuoria pursuavat tunatut menopelit
hidastavat kohdalla aprikoiden turpaanvetohalujaan.

Tuntuu siltä, että mitä takapajuisempi paikkakunta, sitä enemmän koneita käytössä. Ainoastaan Afrikan jalkapallossa haetaan loukkaantunut pelaaja kentältä moottoripyörällä. Vain kaupunkilaiset (ja heistäkin vain hyvin toimeentuleva osa) hakevat maalta luonnonrahaa. Itse en ole hakenut.

Jenkeissä en ole käynyt, mutta uskon että heidän jalkakäytävättömillä ajoteillä on kajaanilaista kovuutta. Mitä vanhempi ukko ratissa, sitä isompi auto. Kysymys on turvallisuudesta: viagrapäissään ajavilla öykkäreillä ei kierrä enää veri muualla kuin housuissa. Siksi konepelti on aina hivenen kaukonäkökykyä pidempi.

KRAPULAN TUSKA

"Nautiskelu on salainen haava ihmiskunnan kohdussa, elämän alkujuuressa. Ihmiselle ominaien nautinnon sekaannuttaminen viettiin joka vetää sukupuolia toisiinsa on samaa kuin antaa yhteinen nimi kasvaimelle ja runnellulle elimelle, jonka ulkonäköä kasvain joskus muodottomuudessaan kauhealla tavalla jäljittelee. Maailma näkee paljon vaivaa peitelläkseen taiteellisella silmänlumeella tämän häpeällisen haavan. Tuntuu kuin se pelkäisi jokaisen uuden sukupolven taholta ihmisarvon ja epätoivon kapinaa – vielä puhtaiden, nuhteettomien ihmisten vastalausetta. Miten harvinaisen huolellisesti se valvookaan lapsiaan, lieventääkseen etukäteen ihastuttavin kuvin ensimmäisen – meilkein pakosta naurettavan – kokemuksen nöyryytystä. Ja kun nuoresta, loukatusta ihmisyydestä kohoaa miltei tiedoton valitus, miten maailma osaakaan vaientaa sen naurulla. Mikä taitava annos tunteilua ja henkevyyttä, sääliä, hellyyttä ja ironiaa, mikä nokkela rikostoveruus nuorten kanssa! Vanhat pääskyset eivät voi seurata poikasiaan niiden ensi lennolle. Ja jos vastenmielisyys on liian voimakas, jos kallisarvoinen pieni luontokappale, jota enkelit vielä vartioivat, voi pahoin ja aikoo antaa ylen, ojennetaan hänelle kultamalja jonka taiteilijat ovat koristaneet kohokuvin ja runoilijat jalokivin ja lehtien suhinan ja virtaavan veden solinan hiljainen orkesteri säestää näitä kouristuksia!" (Georges Bernanos)

On viheliäistä, että niin usein juuri krapulan tuskissa palaa tämänlaatuisten tekstien äärelle. Itse asiassa krapulan rakenteessa näin tapahtuu vain toisena krapulapäivänä. Ensimmäinenhän on varattu intohimoille, onanialle ja mässäilylle (taipumusten mukaan), mutta toinen sille tyhjyydelle joka seuraa nautintovarojen liian nopeasta tuhlaamisesta ennen varantojen palautumista.

Oikeastaan en tee toisen päivän krapulatuskissani koskaan minkäänlaisia lupauksia itselleni tai muille; valehtelulle on nimittäin tällaisena päivänä kaikkein vähiten tilausta.

Vanha tekstini aiheesta:

Krapulan tuskassa kun mietin kuuluisia hyväntekijöitä, mieleeni kohoaa Wiliam Ellery Channingin hahmo, miehen joka inhosi orjuutta, ajoi parempia vankilaoloja ja raittiuden asiaa;hänen kädenpuristuksensa oli kova ja nopea. Toisen päivän krapulassa ajattelen saksalaista evankelista pappia Friedrich von Bodelschwinghiä, joka valittiin 1872 Bielefeldin epilepsiahoitolan johtajaksi, ja joka jaksoi aina yhtä jalomielisen ankarana kuunnella harhanäkyisten huutoa;
hän kehitti Bethel -laitoksensa monipuoliseksi laupeuden kaupungiksi.Tekisi mieleni tehdä matka Vapaamuurarin haudalle Kaisaniemeen, Viaporin ratsuväen sotilas Fredrik Granatenhielmin haudalle; hän harrasti hyväntekeväisyyttä Helsingissä.Lopulta muistan myös Samuel Plimsollia, miestä jonka mieltä painoi kauppalaivojen ylilastaaminen,ja ehkä kaikkein lämpimimmin valtiomies Christian Ditlev Frederik Rewentlowia joka lähes yksin lakkautti Stavnsbaandetin 1788 ja päästi tanskalaiset talonpojat muuttamaan kotiseudultaan.

KOLME SITAATTIA LAINAAMISESTA

"Oliko Herodotos ainoa mitä innokkain homerolainen? Sellaisia olivat häntä ennen Stesikhoros ja Akhilokhos sekä Platon enemmän kuin kukaan muu, sillä hän johti homerolaisesta virrasta itseensä lukemattomia sivupuroja. Kai meiltä vaadittaisiin todisteitakin, ellei Ammonios oppilaineen olisi niitä yksityiskohtaisesti kerännyt ja lajitellut.
Kyseessä ei ole mikään varkaus, vaan ikään kuin jäljennöksenvalaminen jaloista luonteista, veistoksista tai taide-esineistä." Anonymus: Peri Hypsus, suom. Teivas Oksala

"Vesivärimaalaus ihastutti minua sillä erityisellä tavalla mikä on ominaista taideteoksille, joissa ei ainoastaan tekotapa ole herkullinen vaan myös aihe niin erikoinen ja puoleensavetävä, että niitten viehätysvoima mielestämme johtuu osaksi siitä, ikään kuin taiteilijan olisi tarvinnut vain keksiä se, tutkia luonnossa sen jo olemassaolevaa aineellista esikuvaa, jäljentää se. Että sellaisia aiheita ylipäänsä voi olla olemassa, kauniita sinänsä ilman taidemaalarin tulkintaakin, tyydyttää meissä myötäsyntyistä järjenvastaista materialismia, joka on sopiva vastapaino estetiikan abstraktioille." Marcel Proust: Paikannimet: paikkakunta, suom. Inkeri Tuomikoski

"Idea on ennemmin kuin asia ja idean idea enemmän kuin idea. Minkä seurauksena jäljennös on enemmän kuin jäljennetty esine, sillä se on tämä esine lisättynä jäljentämisen vaivalla, mikä sisältää itsessään mahdollisuuden lisääntyä eli lisätä laatuun määrän. Siksi minä huonekaluissa ja taideteoksissa pidän aina jäljennöstä parempana kuin alkuperäistä, sillä jäljennös on tajuttu, omistettu, yhdistetty, mahdollisesti monistettu alkuperäiskappale, eli lyhyesti sanottuna ajateltu ja henkistetty. Se että jäljennös ei kiinnosta harrastajien ja keräilijöiden laumaa ja on lisäksi ja kupalliselta arvoltaan vähäisempi kuin alkuperäinen, on minun silmissäni lisäansio. Siksi sitä ei yhteiskunta ota talteen, vaan se on tuomittu kaatopaikalle kohtalonaan joutua minun käsiini."
Michel Tournier: Meteorit, suom. Annikki Suni

tiistaina, lokakuuta 19, 2004

SUKKELUUDESTA

Olen kai hyvin sivistymätön ja karkea, mutta tunnustan, että kirjallisesti sivistynyt pappi on aina ollut minulle kauhistus. Kaunosielujen kanssa seurusteleminen on lyhyesti sanoen samaa kuin syödä päivällistä ravintolassa – eikä ravintolaan viedä niitä, jotka ovat kuolemaisillaan nälkään.
Lääninrovasti kertoi siis meille joukon juttuja, joita tavan mukaan nimitti "sukkeluuksiksi". Luultavasti ymmärsin. Valitettavasti en vain osannut innostua niin kuin olisin tahtonut. Munkit ovat kyllä erinomaisia sisäisen elämän opettajia, mutta melkein kaikki tällaiset "sukkeluudet" ovat kuin maalaisviinit, jotka täytyy heti nauttia. Ne eivät siedä kuljetusta. (Bernanos: Maalaispapin päiväkirja.)
Äskettäin katsoin Bressonin filmatisoinnin tuosta romaanista. Se oli vuodelta 1951 ja siinä oli jo selvänä ja tasapainoisena hänen ravitseva metodiikkansa. Suurempi henkinen on yhä suurempaa fyysisyyttä. Jumalan armo liikuttaa ihmistä. Useimmiten on kuitenkin liikuttamatta. Epäsympaattiset, hauraat, hinttarimaiset ja kiukutteluun taipuvaiset ranskalaismiehet. Siis sellaiset, joita olisi mahdoton sietää, ellei Bresson olisi luonut heidän draamakseen jumalsuhdetta, vaan esimerkiksi seurusteluongelmat.
Tuon hahmon toistuminen esimerkiksi Truffautin ja Godardin elokuvissa rasittaa yllättävän usein. Vähemmän ikäviä ovat
Pasolinin tai Leonen kasvotutkielmat. Leonea kyllä rajoitti, ehkä ratkaisevasti, roolitustoimistojen listat. Rooman slummien täytyy olla hedelmällisempi kavalkadi.

USKON KUVIA

Estherin (Madonna) limusiini lähestyy itkumuuria, mutta kiivaat juutalaiset pysäyttävät sen matkan.
Kainin putoavan hahmon alapuolella on Mooses heittämässä kivitaulujaan syvyyksiin.
Lentokoneen osuessa WTC-torniin, oliivi Paul Austerin cocktail-lasissa värähtää hiukan.

TYÖSSÄ JA KOTONA

pahoittelen,
oli duunia välissä
enkä ehtinytkään kahviani lämpimänä juomaan.
oli tehtäviä, kaikenlaista hässäkkää,
enkä ehtinytkään tyttöäni lämpimänä lempimään
Menin hissillä kuudenteen ja nousin katolle,
laskeuduin hissillä parkkihalliin ja sieltä kaivoon,
kaikki oli päällisin puolin kuosissa.
Kyllä värit ehtivät mukaan
pesukoneen vinhassa pyörteessä.
Vatkasin mulkkua ohjelman keston.
Suljin kaikki vermeet yhtä aikaa pääkatkaisijasta:
televisio, mehulinko, pesukone, radio ja päätevahvistin
ja annoin omenamehustakin lihan valua pohjaan
Ja vähitellen:
yöllä tuuli paiskasi pyörän kyljelleen
ja lumi hautasi sen alleen,
mutta mittari oli noussut.
Ai miten tikissä oli auto kun pyyhkäisin lumet sen päältä.
Kasasin laatikoista työpöydän täyteen roinaa,
kyllä tuli siistiä laatikostoon.

perjantaina, lokakuuta 15, 2004

KÄYTIN JUNAN VESSAA

Junan vessa on merkillinen rudimentti. Juna ulostaa vieläkin luontoon, peittelemättä jälkiään. Linja-autojen lentokoneiden ja laivojen kohdalla ihminen toimii nisäkkäille tyypillisesti: peitellen. Jatkuvalla vauhdistaulostamisella on hyötynsä ainakin eksyneille. Jos on pimeää tai umpitunnelissa, voi hajujälkiä seuraten löytää kotiinsa tai ainakin lähimmille ihmisten ilmoille.

PÄIVÄN SANA

Päivän sana on Proustilta:

Bloch oli avannut minulle uuden aikakauden ja korottanut elämän arvoa sinä päivänä, jolloin hän oli selittänyt minulle, että unelmat jotka olivat saatelleet yksinäisiä retkiäni Meseglisen vaiheilla, missä toivon saavani syliini jonkun ohikulkevan maalaistytön, eivät olleetkaan harhaa, vailla vastaavaa todellisuuspohjaa itseni ulkopuolella, vaan että kaikki vastaantulevat tytöt, olivatpa he sitten kylien kasvatteja tai nuoria neitejä, eivät parempaa pyytäneet kuin saada toteuttaa ne. Ja siitä huolimatta etten ehkä koskaan, nyt kun olin sairas enkä liikkunut ulkona yksin, voisi maata heidän kanssaan, olin onnellinen kuin vankilassa tai sairaalassa syntynyt lapsi, joka on kauan luullut, ettei ihmisen elimistö voi sulattaa muuta kuin kuivaa leipää ja lääkkeitä ja saakin yhtäkkiä kuulla, että persikat, aprikoosit ja viinirypäleet eivät ole pelkkiä maiseman kaunistuksia vaan herkullista ja syötäväksi kelpaavaa ravintoa. Vaikka hänen vanginvartijansa tai sairaanhoitajansa ei sallisikaan hänen poimia näitä ihania hedelmiä, koko maailma näyttää hänestä paremmalta ja olemassaolo suloisemmalta. Sillä halu, toive, tuntuu meistä ihanammalta, nojaudumme siihen luottavaisemmin tietäessämme, että sitä vastaa itsemme ulkopuolella oleva todellisuus, vaikkei se kohdallamme toteutuisikaan. Ja ajattelemme suuremmalla ilolla sellaista elämää, missä voimme – jos häädämme hetkeksi mielestämme sen vähäisen, satunnaisen ja poikkeuksellisen syyn, joka estää meitä henkilökohtaisesti – kuvitella itseämme sitä tyydyttämässä. Mitä ohikulkeviin kauniisiin tyttöihin tulee, sinä päivänä jolloin sain tietää, että heidän poskensa olivat suudeltavissa, rupesin ajattelemaan uteliaisuudella heidän sieluaan. Ja koko maailma näytti minusta kiinnostavammalta.

JOSKUS KÄY VAAN KERTAKAIKKIAAN NIIN

Joskus käy niin että vesi kerta kaikkiaan pilaantuu. Kaivo on rakennettu liian matalaksi. Rakenteet ovat heikkoja. Jätevesien käsittelyssä on ollut puutteita. Karjasuojat on sijoitettu liian lähelle kaivoa. Tuuletusputken puuttuminen on pilannut veden maun.

HAMPAAT

”Väärää on siinä kaikki; varastetuilla hampailla se puree, tuo puremaan kärkäs.” Nietzsche valtiosta

Viime Kajaanin keikalla kävin hammaslääkärissä. Vasempaan etuhampaaseen pantiin uusi paikka, joka irtosi sitten seuraavan viikonlopun ryyppäjäisissä. Siitä asti olen työntänyt ruoan suuhun sivu kautta, niin että paloittelen poskihampaillani.

Huonot hampaat estävät riittävän ravinnon saannin ja rapauttavat ruumiin. Saksanhirviltä näkee sarvista hampaiden kunnon. Huonohampainen ihminen on väsynyt ja äreä ja hänen ruumiinliikkeensä ovat hidastuneet. Hänen ajattelunsa on soseutuvaa tai liemenä liikkuvana vaikeasti seurattavaa.
Kuitenkin katsotaan eduksi jos seksiorja on hampaaton.
Tekohapaat taas ovat riski: niitä ei käyttäjä varjele samaan tapaan kuin kasvaneita.
Etruskit korvasivat menetetyt hampaansa eläinten hampailla

KAINUUN ILMATILA

Lyhytkasvuisuudestako johtuu, että Kajaanissa taivas näyttää olevan korkeammalla kuin Helsingissä? Jos puihin verrataan, talot ovat siellä aivan yhtä korkeita kuin täälläkin. Ja kajaanilaiset aivan yhtä pitkiä kuin etelän ihmiset.
Atro Kahiluoto näytti Valjus-hotellin ravintolan pöydässä miten oli ajatellut Lönnrothin liikkuvan Kajaanin korpimaastossa. Kädet raivasivat tietä paksussa, kuivassa ja lyhyessä oksistossa. Välillä näytti kuin ne yrittäisivät suojata silmiä ja suuta taivaalta tippuvilta hehkuvilta kekäleitä.
Lönnroth kuvasi Kajaania rappiollisin kielikuvin. Matalaa, matalaa, korkeassa tilassa.

Aamulla kello 7.24 olen junassa matkalla nälkämaille.

LAISKURI

Laiskuus on herkeämättömän tarkkaavaisuuden muoto. Laiskuri varoo uppoutumasta mihinkään, viettämästä aikaansa mitenkään. Miksi laiskuri ei kirjoita? Koska hän pelkää että kun nostaa päänsä paperista, on viisikymmentä vuotta kulunut ja kuolema ovella. Ajan kulua on tarkkailtava lakkaamatta. Mikä tahansa viattomalta näyttävä viettelys voi tuhota hetkessä elämän kultaiset vuodet.
Imagisti- laiskuri-runoilija T.E.Hulme julkaisi elämänsä aikana 9 runon tuotannon. Hän kuvaa kirjoittamistaan seuraavasti:

On vaikea olla kirjailija niin kuin minä jos niin kuin minä pelkää kirjoittavansa. Minuutista tulee tunti ja tunnista vuosi ja vuosi on niin suuri määrä elämää että se täytyy merkitä muistiin ja muistaa, ja on vaikeaa, mahdotonta muistaa jotakin joka muuttuu lakkaamatta. Olen tehnyt tänä vuonna yhden runon. En menettänyt henkeäni. Minulla on mahdottoman tylsää ja ikävää niin kuin vain minulla voi olla, tylsää ja ikävää. Käy kauheaksi tajuta kuoleman tulevan tällä tavalla, kitisten. Tai äkkiä jonakin toisena hetkenä …kitisten. Kuolema tulee kirjoituskoneen ääressä. Kuolema tulee kirjoittaessa kun ei äkkiä muista syntymäpäiviään. Toissa vuonna kirjoitin kaksi viisisäettä. On vaikeaa, mahdotonta muistaa kuluttaa aikaansa järjestelmällisesti sekunti sekunnilta määrätietoisessa laimeudessa ja pitkästymisessä. Ennen kaikkea yöllä, kun nukkuu ja näkee unta nukkumisesta. Aamuisin olen toistaiseksi herännyt hengissä. Kirjoittaminen vaatii hirvittävää nopeutta. On vaikeaa olla kirjailija niin kuin minä jos niin kuin minä hidastuu ruumiintoiminnoiltaan aamu aamulta ja yöllä herää haukkomaan henkeä: nukahdin vartiovuorossani, olemme kuoleman omia kaikki. Ja kirjoittamisen hetkellä, herätä eläytymisen hetkellä kuivahtaen: aika on kiitänyt, olen vanhus, olen kuollut. Liian kova on kiire kirjoittaa kaikki valmiiksi. Joskus minulta on mennyt siihen yhdeksäntoista minuuttia.
On merkillistä, miten Larin-Kyöstin suosio ei ota laantuakseen. LK:n monotoninen, autistisenlaulava säe vie unohdukseen ja kuolemaan. Tenniskatsomo – Larin-Kyöstin lausuntailta. Mieli sijoittuu pallon vuorotteluun.
Synnittömämpiä meistä: tennisammattilaiset, liukukuhihnatyöläiset, keinujat, PS2-pelaajat.

LAISKURIN LAULU

Mun äitiparkani haukotti,
kun tänne vaivaan ma synnyin kerran,
ja isä torkkui sen kuullessaan,
heilt ehkä perin ma hiukan verran.

Ma venyn vuoteella päivin öin
tai katson veltosti tätä maata,
näin oikein käytän ma lahjojain:
en unes syntiä tehdä saata.

Ja uni onkin mun morsioin,
en naista itseni jaksa liittää,
niin laiska oon, etten erheinkään
ees kunnon nahjusta saata siittää.

Tuomionpäivään jos nukkuisin,
en tahtois herätä tähtein puolla,
kun kalma ovelle koputtaa,
niin luulen, etten ma viitsis kuolla.

(1908)
 
Site Meter