Glenn Gouldin yninä panee miettimään häiriöttömän taidekokemuksen mahdollisuutta. Itselläni keskittynyt lukeminen taitaa vaatia ainakin kolmen median polyfonista läsnäoloa. Radio soimassa, TV välkkymässä, internetyhteys ja tietokonepelit jatkuvana potentiana käsien ulottuvilla. Tämän lisäksi tarvitaan lähiympäristössä kirjoja ja äänitteitä, uloslähdön mahdollisuutta.
Keskittynyttä, referenssitöntä kokemista uhkaa uppoutuminen ja haltioituminen. Tunnen lukuisia uppotutuvia lukijoita, ja heitä kaikkia yhdistää se, etteivät he muista lukemistaan kirjoista mitään.
Samalla tavalla kuin Gouldin epävireinen ininä johdattaa hänen pianonsoittonsa henkeälennättävään orkestraaliseen kubismiin, minulla on Ristin Johannesta lukiessani auki Ellen Jokikunnaksen juontama Idols, tai vaikkapa runoraati.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti