tiistaina, syyskuuta 27, 2005

Olen nähnyt miehen joka otti tunnin turpaan ja nousi sen jälkeen omille jaloilleen ja sanoi: elämä on koskettava paikka. Mutta myös nyrkkeihin koskee, ne pitää sitoa ja viedä jäihin, niillä ei ehkä koskaan soiteta pianoa tai hyväillä vaimoa niin että tuntuu syvällä. Juon tässä kohdassa tuopin. Elämä on paikka jossa ihminen käy, mutta joka ei jätä mitään muistoa. Saattoi olla, en muista.

lauantaina, syyskuuta 24, 2005

Varaisin joulukuun ensimmäiseksi viikoksi matkan, jos minulla olisi rahaa maksaa.

Mitä lämpimämpi ilmanala, sitä enemmän nilviäisiä.
Lompakkoa ei silti kannata kiinnittää ketjulla itseensä;
joskus on terveellistä päästä mahdollisimman nopeasti mahdollisimman kauas rahoistaan.
Pohjoisessa ei kukaan piittaa rahoistasi, vain hengestäsi.

sunnuntaina, syyskuuta 11, 2005

Kuoreltaan oli pehmeä, mutta sisuksiltaan kova ja julma.
En tätä ymmärtänyt. Kokenut pukki opasti:
Jos halunnut ja himoinnut on miestä julmaa ja kovaa, on itse muuttunut haluamakseen julmaksi ja kovaksi.
Ja mies, kuoreltaan kova ja julmakin, on muuttunut pehmeäksi ja kauniiksi sisuksiltaan, koska sitä on himoinnut.
En tätä ymmärtänyt. Koska sokeutti paitsi päivän paiste, myös työ- ja muut kiireet.
Leipomossa leipuri leipoi piiraita.

tiistaina, syyskuuta 06, 2005

– Mitä vastaani tuleekaan! Höyrypäinen seniili,se sopii matkustuskeliini,
ympärillään parvi verenhimoisia kyyhkysiä. Älä päästä niitä irti, aivot syövät,
nokillaan järjen lyövät päästä!
– Hyvä herra, aivosi syönyt on jo taivaan aurinko,
vuohi taivaan on ne juossut jo tuolle puolen hiekkalinnaa.
Tässä ikuisuus on, ja nyt kerro miten olet päiväsi käyttänyt
velvollisuutesi oletko täyttänyt?
– Tässäkö ikuisuus, tähänkö loppui elämästä loisto,
ja alkoi turtumus ja toisto?
– Katso tähtiä, tuskinpa täältä pois ehditte, mitä sanotte?
– Pahoja pahoja ennusmerkkejä. Mutta mahtaako tämä putki antaa varmasti pätevää tietoa?
– Jaa, jaa, tiedä sitä, hurjia ovat juoksut, valtavaa merkkien paljous.

sunnuntaina, syyskuuta 04, 2005

Kyllä on tympäisevää selailla vanhoja keittokirjoja.
Yököttää että on ikuistettu sitä joka nopeimmin pilaantuu.
Kuvatkin ovat aina haalistuneita, sinertyneitä, värinsä menettäneitä.
Mitäänhän ei aurinko haalista niin kuin keittokirjaa.
Pian on kuin kokkaisi kuunvalossa.

lauantaina, syyskuuta 03, 2005

Plimsollin historian pisimmän tauon eräs syy on tässä. Saa tulla katsomaan.

Ei se ihmistä rikastava ole maan uumenissa,
vaan on yllä, taivaan valkeassa,
kultareunana pilvessä.
Ei, ei ole se rikastava taivaassakaan vaan valtameren syvyyksissä
arkussa avaimena ja lukossa lukituksena
ja lukko se on myyrän kaulassa maan alle mennyt
ja avain lokki-rotan suussa taivaaseen lennyt.
 
Site Meter