LAISKURI

Laiskuus on herkeämättömän tarkkaavaisuuden muoto. Laiskuri varoo uppoutumasta mihinkään, viettämästä aikaansa mitenkään. Miksi laiskuri ei kirjoita? Koska hän pelkää että kun nostaa päänsä paperista, on viisikymmentä vuotta kulunut ja kuolema ovella. Ajan kulua on tarkkailtava lakkaamatta. Mikä tahansa viattomalta näyttävä viettelys voi tuhota hetkessä elämän kultaiset vuodet.
Imagisti- laiskuri-runoilija T.E.Hulme julkaisi elämänsä aikana 9 runon tuotannon. Hän kuvaa kirjoittamistaan seuraavasti:

On vaikea olla kirjailija niin kuin minä jos niin kuin minä pelkää kirjoittavansa. Minuutista tulee tunti ja tunnista vuosi ja vuosi on niin suuri määrä elämää että se täytyy merkitä muistiin ja muistaa, ja on vaikeaa, mahdotonta muistaa jotakin joka muuttuu lakkaamatta. Olen tehnyt tänä vuonna yhden runon. En menettänyt henkeäni. Minulla on mahdottoman tylsää ja ikävää niin kuin vain minulla voi olla, tylsää ja ikävää. Käy kauheaksi tajuta kuoleman tulevan tällä tavalla, kitisten. Tai äkkiä jonakin toisena hetkenä …kitisten. Kuolema tulee kirjoituskoneen ääressä. Kuolema tulee kirjoittaessa kun ei äkkiä muista syntymäpäiviään. Toissa vuonna kirjoitin kaksi viisisäettä. On vaikeaa, mahdotonta muistaa kuluttaa aikaansa järjestelmällisesti sekunti sekunnilta määrätietoisessa laimeudessa ja pitkästymisessä. Ennen kaikkea yöllä, kun nukkuu ja näkee unta nukkumisesta. Aamuisin olen toistaiseksi herännyt hengissä. Kirjoittaminen vaatii hirvittävää nopeutta. On vaikeaa olla kirjailija niin kuin minä jos niin kuin minä hidastuu ruumiintoiminnoiltaan aamu aamulta ja yöllä herää haukkomaan henkeä: nukahdin vartiovuorossani, olemme kuoleman omia kaikki. Ja kirjoittamisen hetkellä, herätä eläytymisen hetkellä kuivahtaen: aika on kiitänyt, olen vanhus, olen kuollut. Liian kova on kiire kirjoittaa kaikki valmiiksi. Joskus minulta on mennyt siihen yhdeksäntoista minuuttia.
On merkillistä, miten Larin-Kyöstin suosio ei ota laantuakseen. LK:n monotoninen, autistisenlaulava säe vie unohdukseen ja kuolemaan. Tenniskatsomo – Larin-Kyöstin lausuntailta. Mieli sijoittuu pallon vuorotteluun.
Synnittömämpiä meistä: tennisammattilaiset, liukukuhihnatyöläiset, keinujat, PS2-pelaajat.

LAISKURIN LAULU

Mun äitiparkani haukotti,
kun tänne vaivaan ma synnyin kerran,
ja isä torkkui sen kuullessaan,
heilt ehkä perin ma hiukan verran.

Ma venyn vuoteella päivin öin
tai katson veltosti tätä maata,
näin oikein käytän ma lahjojain:
en unes syntiä tehdä saata.

Ja uni onkin mun morsioin,
en naista itseni jaksa liittää,
niin laiska oon, etten erheinkään
ees kunnon nahjusta saata siittää.

Tuomionpäivään jos nukkuisin,
en tahtois herätä tähtein puolla,
kun kalma ovelle koputtaa,
niin luulen, etten ma viitsis kuolla.

(1908)