torstaina, maaliskuuta 26, 2009

”Anonyymiksi itsensä tuntevan ihmisen olemassaolo ei ole välttämättä yhtä heikko kuin hänen itsetuntonsa. Ympäristö tarjoaa identiteettejä kyllä. Yksilö hahmottaa itsensä ja toimii niiden mukaan. Näin tapahtuu joka päivä jokaiselle. Kuoleman jälkeenkin jatketaan tätä ihmisen tekemistä jonkin aikaa. Mielisairaan osalta tapahtuu fikseerautuminen, ympäristö toteaa: hullu mikä hullu. Sairas taas valitsee identiteettinsä historiasta, eläin- tai kasvikunnasta, mytologiasta, jotta se olisi kaikille selvä, edustava, pysyvä ja lopullinen. Emme tiedä, keitä olemme, ellei meille sitä sanota. Toisten puheiden ja reaktioiden sirpaleista saamme itsemme koota ja kokemuksillamme, muistoillamme ja spekulaatiolla kuvamme tarkastaa ja tarkentaa. Ehkä näin on paras. Laupiaampaa lienee, että vieraidenkin mielikuvitus on meitä luomassa, ei yksin omamme, joka voisi heittäytyä hillittömäksi. ”

– Veijo Meri: Kuviteltu kuolema (1974)
RUDIMENTTEJA (Rührtrommel)

tunturi meturi tunturi tunturi metsuri
tunturi metsuri metsuri tulli muuri
tulli tulli muuri tulli muuri muuri
kellari vekseli kellari vekseli kellari
kellari vekseli kellari vekseli kellari
vekseli vekseli ke kellari vekseli
kellari vekseli kellari kellari
ve vekseli kellari vekseli kellari
vekseli vekseli va va valtikka naamio
valtikka valtikka na na naamio valtikka
naamio naamio lo lo lossi kä kä käärme
lo lo lossi kä kä käärme lä lähetti lä
lähetti vu vu vuoromestari vu vu
vuoromestari maakunta viemäri maakunta
maakunta viemäri maakunta viemäri viemäri

keskiviikkona, maaliskuuta 25, 2009

TAKAKANSI

Kiinanpalatsikoirilla on nähty hienoja Kiinanpalatsikoirista tehtyjä turkiksia. Niiden emäntien luontevaa alastomuutta on epäilty myös nyljetyksi. Tämä on kuitenkin sivu seikka. Etsivä kiertelee työpäivän päätteeksi köyhimmissä kaupunginosissa ja pysähtelee puistojen kohdalla. Lounastunnilla hän syö vain toisillaan täytettyjä eläimiä. Kaisaniemen puistosta hän löytää epäilyttävän polkupyörän. Hän viskaa sen mielestään veteen. Hän yliviivaa listaansa sattumanvaraisesti ja jättää sen näkyvälle paikalle asemaravintolaan. Illalla hän ajaa kaikki viivaamansa kohdat läpi. Hän istuu pimeässä autossa. Hän nukkuu pimeässä huoneessa. Hänen taskussaan, laukussaan ja äsken ostetussa hautamaassaan on pimeää. Lisäksi hän on alkanut naukkailla iltaisin. Mutta viimein hän keksii reitin rosvojen päämajalle: kääntymällä jokaisesta risteyksessä kiellettyyn ajosuuntaan, tekemällä jokaisessa arjen valinnassa väärän ratkaisun, kertomalla aina totuuden sijaan valheen.
Aamupäivällä isä soitti tyttärelleen Helsinkiin. Iltapäivällä tytär soitti isälleen Ouluun. Alkuillasta äiti soitti sekä Helsinkiin että Ouluun. Ennen nukkumaanmenoa soitettiin vielä hyvänyönpuhelut. Heti aamusta äiti halusi puhelimitse varmistaa että kaikki oli kunnossa. Herättyään isä ei tiennyt tästä vaan näppäili tyttärensä numeron. Tytär soitti pian kaverilleen ja kertoi etteivät vanhemmat anna hänen nukkua. Kaveri oli krapulassa ja ärtynyt aikaisesta soitosta ja soitti tästä poikaystävälleen joka ei halunnut asiasta tietää. Hän kertoi tästä puhelimitse työkaverilleen. Äiti piti puhelinta tiskipöydällä kun kuori perunoita. Kohta se soi. Isä soitti meluavaa myyntipuhelua halkopinon luona. Naapurin avonaisesta kuistinovesta kuului riidan toinen osapuoli. Lounastauolla tytär tarkisti puhelut matkapuhelimestaan ja soitti kahteen tuntemattomaan numeroon. Poliisi pani merkille toisen ja aprikoi. Ohituskaistalla äiti vastasi ex-miehensä soittoon. Isä soitti tyttärelle kolme kertaa ruokakaupan jonosta, mutta tytär puhui pitkää puhelua. Tyttären kaverin naapuri ahdistui kun ei ollut saanut viikonloppuna ainuttakaan puhelua. Hän valitsi pikavalinnasta numeron, mutta empi.
Luonnostelen koiran lumeen painuneiden jälkien yläpuolelle.
Mutta oikea koira ei astu koskaan jälkiensä päällä,
vaan aina edessä tai takana.
Tämä ei ole oikea koira. Tämä on niin kuin tyhjät korkokengät,
jotka nostavat lihan maan tasalta korkeuksiin.
Tämä on niin kuin tiettyyn aikaan hyvin yksityisellä rannalla
kun siellä on kävellyt tuntemattomia
jäljet ovat parittomia.

*

Siinä talossa, jonka toinen maksoi, hän veti vatsansa sisään,
ettei olisi käyttänyt enempää tilaa kuin se joksi oli tuleva. Loput hän maksoi puhumattomuudella, että se joksi oli tuleva, saisi puheetkin.
Siinä talossa jonka toinen maksoi.
Mutta tässäkään kuvauksesta, joka alkoi ihmisellä olosuhteessa, aivan äsken, ei ollut voimaa kuin onneen tai onnettomuuteen. Aivan hetki sitten, niin kuin taloista useimmat.

tiistaina, maaliskuuta 24, 2009

Jääkiekossa käytetään paksuja ja peittäviä varusteita. Siksi jääkiekossa voi ansaita vain mies. Tenniksessä pukeudutaan tuulessa nousevaan hameeseen ja siinä naiset tienaavat. Ihmistä miellyttää miesten sotiminen ja naisten kauneus. Mutta jokainen mies ei ole vahva, eikä nainen haluttava. Näin puhuu ihminen, joka ei ole katsomossa vaan ulkopuolella. Kuulee katsomon äänet ja irvistää. Jokaisesta ei ole kannattajaksi, kannattelijaksi, oman halunsa unohtajaksi. Vaikka nöyrälle on kasapäin tähteitä ja niillä sanotaan elävän hyvin. Tennis on vuorottelun valtakunta, jokainen on joskus kipeä ja murheissaan, väliin varaton, eloisuutta vailla, pallo vuoroin märkä vuoroin kuiva, mutta voitoissa vuorottelevat Williamsin siskokset.
”Kaikkien elämäntapojen kohtuuttomuus vähentää ihmisen elinvoimaa ja samalla myös kärsimystä. Irstas elämä ei – vastoin yleistä käsitystä – ole millään tavoin kiihkeää, vaan yhtämittaista horrosta.”

– Albert Camus: Putoaminen (1956) Suom. Maijaliisa Auterinen
Istun autossa ja poltan tupakkaa. Kammattu kallo. Epäoleellisuus. Teeskenteleväisyyden syksy. Istun autossa ja poltan tupakkaa. Kammattu kallo. Pöyhistely. Säädyttömyys. Jumppaliikkeet. Anteliaisuuden parkkipaikka. Istun autossa ja poltan tupakkaa. Melankolian presidentti. Seläntaivutus. Eloisuuden laastari. Istun autossa ja poltan tupakkaa. Tarkkaavaisuuden valtikka. Melankolian voimansiirto. Kohtuullisuuden lehtivihreä. Istun autossa kammattu kallo ja poltan tupakkaa. Virkailija. Vartija. Turmelus on lossi. Vastuuntunnottomuus kokonainen maakunta, tunturi ja takapiha, antenni ja keskusta. Istun autossa ja poltan majakka eläkepäivät velin tulli. Poltan tupakkaa. Kammattu kallo. Venomin demoni. Venomin vekseli. Emäkallio. Sovittelun emä. Istun autossa ja poltan tupakkaa. Käytännöllisen viisauden muuri. Edessäni käytännöllisen viisauden muuri. Edessäni hohtavana, viekoittelevana käytännöllisen viisauden muuri. Muurilta käärme, leijona, skorpioni, äiti, viemäri, vuoromestari, maskotti. Istun autossa ja poltan tupakkaa. Poltan tupakkaa autossa istuen. On Sovittelu vaihtelu, eloisuus.

maanantaina, maaliskuuta 23, 2009

Varon lukemasta ohimennen. Varsinkaan runoutta. Ohimennen luettu tarttuu varmimmin. Tarkasti, ajatuksella tulkittua kuvaa ei kirjoita sellaisenaan paperille, omanaan.
Puolella korvalla kuuntelemisessa on sama vaara. Joskus huomaa kertovansa juttua, jonka kuvittelee sanovan jotakin ennennäkemättömän valaisevaa nykyajasta. Kaikki ovat kuulleet sen, samoin yksityiskohdin. Toiset puolella korvalla.
Ryöstöä on tuskin suunniteltu, kun ennenaikainen poliisi sokaisee taskulampulla. Ja alaovelle, vuotta myöhemmin, pysähtyy ylimääräinen auto. Epäoleellinen kissa. Kananluuta yskivä koira hidastelee sisällöttömästi kadun yli.
Sankari tekee merkityksettömän käynnin huoltoasemalla.
Hän tankaa bensiiniä ja palaa valtatielle. Mikään ei räjähdä, ketään ei ammuta, mutta alaovelta lähtee jo kertaalleen poistettu auto. Voimme kuvitella sen jatkavan toiseen samanlaiseen kaupunkiin ja saavan suuren yleisön vastaansa. Naisen ravistavan tarpeettomasti rahapussiaan. Naisen häviävän kuvasta, mielettömyyttä korostavasti.
Kun kirjan liepeessä on kuva kirjailijasta, myönnän katselevani sitä alinomaa. Etenkin hyvän tai oikein huonon kohdan tullen. Juha Seppälän tuimat potretit vaativat tekstiltä niin paljon, että se jää usein alakynteen. Kirjailijan kuva voittaa. Toiset painattavat helpompia tavoitteita, mutta silloin voi kysyä mikä on kunnia helppoheikin kukistamisesta. Kauppis-Heikki oli aina leipälauseensa tasalla.

” Käännä kirjailija Juha Seppälän kasvokuva ylösalaisin. Näet miltei hyväntahtoisesti hymyilevät ihmettelevät silmät.” Janne Nummela: Parnasso 1/2003

lauantaina, maaliskuuta 21, 2009

”Avaisitteko vähän ikkunaa, täällä on sietämättömän kuuma, mutta älkää kovin paljoa, koska minun on myös vilu.”

– Albert Camus: Putoaminen (1956) Suom. Maijaliisa Auterinen

perjantaina, maaliskuuta 20, 2009



Paulin ja Sirin kaupunki.
”Runon alku on vähäinen,
ja se loppuu hyvin nopeasti.
Eikö sitä voisi saada kestämään pidempään.”

– Matti Tiisala: Runo jonka julkaiseminen heti, yksin, on välttämätöntä (katkelma)

”Ainakin minä olen vakuuttunut, että parhaimmillaan pitkä runo pesee aina lyhyen, kirjoittajasta riippumatta. Lyhyen runon ainaisena vaarana on suistua aforistiseksi viisasteluksi, yleissyvälliseksi ohjeeksi, siitä ’miten pitäisi elää’.”

– Jarkko Tontti: Nuori Voima 6/2004.
Jo lompakon järjestäminen auttaa joukkoliikennettä ja byrokratiaa,
hyvät poliittiset päätökset selkeyttävät lompakkoa,
päivittäin kirjoitan vähintään yhden säkeen suomalaiseen kirjallisuuteen - tunnen miten ennen kirjoitettu järjestelee itsensä sen mukaan. Strindbergin ikkunassa vaikuttava esileikki, joka kirkastaa päiväni.

torstaina, maaliskuuta 19, 2009

”Kaikki olemassaolon aspektit, jotka romaani löytää, se löytää kauneutena. Ensimmäiset romaanikirjailijat löysivät seikkailun. On heidän ansiotaan jos seikkailu seikkailuna on meille kaunis ja jos olemme siihen rakastuneita. ”

– Milan Kundera: Romaanin taide (1986) Suom. Jan Blomstedt ja Riikka Stewen.
Vaihtoraha painaa taskuissa niin ettei tuolista jaksa. On ostettu ja nautittu. Jos jaksaisikin, on heti kilinää: koettua elämää, joka tekee pikkurahasta isoa. Seteli on että on pihi tai pelkää. Lenkkeilijä matkalla happibaariin, korvakuulokkeissa ihannepulssi. Ihaninta on kun vaimo nousee koroille, mutta perse ei jaksa mukaan. On annettu ja otettu. Jäädä sen kanssa sohvalle. Muistaa. Nuorukainen nousee alustamaan. Mitä kaikkea jääkään pöydälle, muistilappuihin: kaikki. Samalla tavalla kevyesti hypitään rakastajien luota, että millään minkä eteen on ahertanut ei ole merkitystä. Nousee kattoluukusta ja jaloilla vie autoa. Mutta nautinto on raskasta ja paksua. Lettua ja hilloa. Vajoaa ja vajoaa. Mutta yksi on: luut jäävät pintaan. Ja kolikot.

keskiviikkona, maaliskuuta 18, 2009

”Ensimmäisissä kirjoissaan Haanpää käytti kauhuromantiikkaa, muodikasta vihreää hometta, pääkalloja ja avattuja hautoja hätkähdyttääkseen ja herättääkseen lukijansa, mutta Kentän ja kasarmin jälkeen hän tiesi, että vielä tehokkaammin sen tekivät mahdollisimman luontevasti sanotut epämiellyttävät sosiaaliset totuudet.”

– Veijo Meri: Kuviteltu kuolema (1974)
Marguerite Durasin elokuvassa India Song (1975) on vakava ja vaikuttava railo kuvan ja puheen välillä. Näin muistelen. Kuva ei näytä dialogin puhujia tai jotakin heihin järkevästi liittyvää, vaan muuta.
Parhaissa jalkapalloselostuksissa on samanlaista, rohkeaa ja poeettista rinnalle tuontia. Levollinen puhe kertaa ikivanhoja anekdootteja, tilastoja ja historiikkeja täysin pelitapahtumista riippumatta. Kokematon korottaa ääntä tiukan tilanteen tullen, mutta tarinan kulku ei katkea. Saapahan vain merkillisiä painotuksia, kun vaikkapa jotakin satunnaista päivämäärää äkkiä huudetaan kuin hengen hädässä.
Radiossa aloittanut Bror-Erik Wallenius on tullut kuuluisaksi hiljaisuuksista, joiden tiheytynein muoto on yleensä tarkoittanut maalia.

tiistaina, maaliskuuta 17, 2009

”Kafka ei ole pessimisti. Hän olisi voinut olla enemmän pessimisti. Hän uskoi, että melko pitkälle kehittynyt olemattomuutemme varjelee meitä. Voimme piiloutua keskellä toria, muuttua poliisiksi tai herätä. Meitä ei ole helppo lannistaa tai tuhota. Jos joku tappaa meidät, tuotamme hänelle melkoisen pettymyksen ja järkytyksen, kun emme haihdukaan olemattomiin vaan muutumme todellisiksi, isoiksi raskaiksi ruumiiksi. Me pakenemme kuin naiset Zeusta, muutumme välillä kiveksi tai pilveksi. Välillä olemme asiakirjan lause, välillä kirjain K. Useimmille ihmisille olemme vain bussin matkustajia.”

– Veijo Meri: Kuviteltu kuolema (1974)
Strindbergin terassin tytöt ovat kevään ensimmäisiä versioita,
intohimossa nopeasti luonnosteltuja, ei vielä markkinoille tarkoitettuja,
muistelemassa vain miten pitää esillä parhaita osiaan.
Lompakossa on 5x4 cm paperipala. Se oikeuttaa sataan hehtaariin maata. Kun lappusen vie liki silmiä, ei näe reunojen yli.
Toisessa taskussa on vähän suurempi, taiteltu vihkonen. Se oikeuttaa taivaspaikkaan, jos uskoo mitä siihen on kirjoitettu.
Kaupungin pääkatu on Aleksanterinkatu. Sitä pääsee kirkolle ja Senaatintorille (n. 6000 m²) joka on turvallisin paikka kun kaupunkia on alettu moukaroida hautausmaan tieltä.
Annan maksua vastaan ruumiini käyttöösi, mutta tietyin ehdoin. En suutele suulle, ellet ole valmis suorittamaan romantiikan hintaa. Joillekin se tarkoittaa sivistyksestä tai sosiaalisesta asemasta johtuvaa karismaa, jonka hankkimisessa on kuluja; toisille se tarkoittaa vain kuntosalilipun hintaa. Eräille harvoille se tarkoittaa vain avoimuutta ja vilpittömyyttä, mutta nekin saadakseen on usein maksettava. Ruumiini on ostettavissa myös yhdynnättömille lounaille, päivälisille, illallisille, ostoskierroksille, jokiristeilyille, neuvolakäynneille jne. Hinta määräytyy sen mukaan miten suurta vajausta läsnäoloni täyttää. Niille jotka ovat onnellisesti naimisissa tai joilla on lähes tyydyttävä sosiaalinen ja seksuaalinen elämä hinta on vain nimellinen. Asiakkaan on ymmärrettävä että pyyteen määrä on suoraan verrannollinen työn raskauteen. Rakastuminen minun puoleltani on ilmaista, mutta rakkaudelliset teot, kuten yhteydenotot ja kaipauksen ilmaukset veloitetaan erikseen. Jos asiakassuhde johtaa vihkimiseen ja häihin, osallistun kustannuksiin siinä missä puolisonikin. En kuitenkaan lupaa käyttää kaikkia romanttisia resurssejani avioliittoon, mutta valtaosan kuitenkin. Rakastan orkideoita ja Mahlerin laulusarjoja, nauran mielelläni Buster Keatonille oman kullan kainalossa. Elävänä ruumiini on edullisempi kuin kuolleena. Kuolleen ruumiini tapaamiseen on jonkunlaista jonoa ja nopeimmat saavat tietenkin tuoreinta. Siitä, miten ruumistani käsitellään, on sovittava muiden asiakkaiden kanssa.

maanantaina, maaliskuuta 16, 2009

”Jos tilapäinen tai synnynnäinen erakko kirjoittaa muistelmansa, yksityiskohtaisesti ja runollisesti, kuten Thoreau, niin tarkasti, että havainnoista paljastuu niiden ensikertaisuus ja ainutkertaisuus, mikä kaikissa havainnoissa ja kokemuksissa on, hän ei saa syntymään paksua kirjaa, mutta onnistuessaan vanhenemattoman klassisen teoksen, jota luetaan sunnuntaina aamupäivällä ja arkisin myöhäisinä yön tunteina, kun tarvitaan syvähenkisiä ajatuksia. ”

– Veijo Meri: Kuviteltu kuolema (1974)
1.

Lapsille sanotaan, ettei lintuihin saa koskea. Kauneimmatkin ovat myrkytettyjä. Mutta myrkky itsessään on kaunis ja puhdas. Lintujen salakuljettajalla on myrkyllisiä jyviä, ne saavat linnun vaihtamaan väriä lentomatkan ajaksi. Samoja jyviä on monen matkustajan ylähuulen alla. He ovat miehiä ja naisia joille on tilaa vain yläilmoissa. Lapsille sanotaan että juuri heiltä ja vain heiltä voi kysyä neuvoa jos hätä yllättää. Tämä johtuu heidän siisteistä vaatteistaan, jotka ovat jyvän synnyttämiä.

2.

Jokainen on kuullut kiiltävästä salkusta lentoterminaalin lattialla, siihen ei saa koskea. Mutta kun on paikalla, matkalle lähdössä, salkkua ei koskaan näe. Siitä huolimatta että vastaan tulee salkkunsa jättäneen näköisiä miehiä, hienoissa puvuissa, liian huolettomina, liian nopein askelin. Ehkä he ovat vain jättäneet elämänsä taakseen ja kiiruhtavat näkymättömiin. Silloin muistaa selvinneiden tarinoista miten varoittamatta kaikki loppuu. Ei ole hetkeäkään jona tajuaisi räjähtävän. Oikeastaan mitään ei tapahdu. Mitään ei tapahdu.
YHDEN ENSYKLOPEDIA Teos, joka muusta lukemastani poiketen käsittäisi ilmiöitä, jotka ovat vain yhdelle ihmiselle merkittäviä. Intohimottoman pitkästymisen loputon läpipääsemätön erämaa, mutta yhdelle: mitä virvoittavin aistimusten keidas.

sunnuntaina, maaliskuuta 15, 2009

Kuulimme naisesta joka enimmän päivää piilotteli saksia ja veitsiä näkyvistä, muistista, maljoihin, lipastoihin, elektroniikkaan.
Se tuntui hassulta: sakset jotka ovat riittävän kaukana menettävät kätevyytensä, joka on niiden ainoa lahjakkuus.
Mutta sitä nainen halusikin, ylläpitää matkaa tunteiden ja maailman välillä. Hän piti myös miehet kaukana itsestään. Ja kulkuvälineet. Kirjallisuuden ja kaikki vastinkappaleet.
Mutta silloin harvoin kun hän tarvitsi saksia, esimerkiksi kutsujen viipalointiin (niihin hän kirjoitti aivan mahtavia osoitteita) hän joutui matkustamaan paperikauppaan. Ja kuulimme että ennen murhailtaa hän oli ollut jo kuin orava: ei ollut koloa johon piilottaessa ei toisaalla, tai ihan ulottuvilla paljastunut terä.

torstaina, maaliskuuta 12, 2009


Runonlausuntaa: Linton Kwesi Johnson - Inglan Is A Bitch

sunnuntaina, maaliskuuta 08, 2009


” Casanova valehtelee koko ajan, mutta tuntuu tekevän sen vain lisätäkseen tekstinsä luettavuutta. Kuulemaansa ja lukemaansa hän tarjoilee omina kokemuksinaan ja kun hän on melko pinnallinen ja mitätön ihminen, rikos ei tunnu vakavalta. Todella tapahtuneen hän saattoi kokea yhtä pinnallisesti kuin kuulemansa syvästi, niin että sisäisenä kokemuksena kumpainenkin laji kokemusta saa hänen kirjassaan saman autenttisuuden ja luotettavuuden sävyn.”

– Veijo Meri: Kuviteltu kuolema (1974)

perjantaina, maaliskuuta 06, 2009

Jos en kaivattu, niin halusin olla ainakin etsitty. Piilouduin usein. Hyvin tavallisiin paikkoihin. Kerran seisoin keskellä pihaa ja seurasin touhukasta huutelua. Etsijä tuumaa että löydössä olisi aina punaista ja poikkeavaa. Vapauttavaa, helpottavaa. Vasta koulujen jälkeen tajusin mitä on olla merkittävä: jahdattu. Siitä on lyhyt askel himoittuun. Toisille pidempi. Ennen nukahtamista tapaan ajatella: monenkohan mietteissä olen juuri nyt. On niitäkin joiden etsinnät lopetetaan pimeän tultua. Vanhemmat kaasuttavat pois. Joka tapauksessa käy niin.

torstaina, maaliskuuta 05, 2009

”Minun pitää aina selittää kaikki ja kaikki
koska silloin kun näyttelen, minut otetaan täydestä,
kun olen tosissani, ja hyvin kylmä, ajatellaan, no
niin, se on humoristi.
Mutta alussa ja lopussa ei ole huumoria.
Huumori on pakoa, taittava peili sille
joka ei voi katsoa ilmiöitä suoraan
kovassa valossa.
Minussa ei ole enää yhtään huumoria.
Jokunen sanaleikki ei ole huumoria vaan yksinäisyyttä.”

– Eeva-Liisa Manner: Fahrenheit 121 (1968)
Toiset kulkevat lautakasoissa neljäkymmentä vuotta, mutta naulaanastuja loukkaantuu ensimmäisenä työpäivänään. Ei ole naulaanastujaa, virasto väittää. Näille jotka ovat jo hyvän aikaa kävelleet rakennuksen ylimpiä kerroksia, vaikka sementtimyllyjä vasta tuodaan. Näille joille, jos pieni liioittelu sallitaan, rakentaminen on jo täyttä purkamista. Jo astunnasta näkee astuuko naulaan. Ahma ei astu. Työmaa on viekas. Naula on kätkössä ja myrkyllinen. Vasara korkealla ja huonosti. Joku huutaa apua. Juuri siihen on kuoltu.

keskiviikkona, maaliskuuta 04, 2009



”Juoksen ympäri Helsinkiä niin kauan kuin pysyn pystyssä. Kuolla ei tarvitse kuten marathonissa mutta muuten on idea sama.
Minä tarvitsen vanhan pakanan esiin sisältäni. Jos tämä ajattelemalla joksikin tulisi, se olisi jo tullut.
Vaikeaa on! Aluksi ihmiset ovat ylivoimaisia: jäykistyn ja vedän jotain selittävää ilmettä päälle kun joku vastaantulija katsoo. Pakotan itseni ajattelemaan että juoksen maapallon kylkeä pitkin avaruudessa.
Alan käydä läpi kaikkea heti kun kuvat tulevat. Kun en enää ajattele sanoin vaan kuvin, kun en puhu vaan näen; kun heijastan enkä enää pänttää sitä mitä tiedän.
Tietäähän oikeuskanslerikin että tämä paska pysyy koossa ei lailla eikä poliisilla vaan kunnon ihmisen arkuudella, sen pelon voimalla että mitä ihmiset sanovat mitä ihmiset ajattelevat. Ja näissä oloissa ihmiset eivät voi ajatella eivätkä sanoa: kuinka hyvää tekisi tuomarin olla sellissä pari yötä, arkkitehdin pari päivää montussa, naimattomat naisopettajat voisivat ihan hyvin antaa edistyneempien opettaa toisia pari päivää ja itse nussia vapautuvien vankien kanssa. Käsitäksää että kaikki nää alistussuhteet on toisesta maailmasta kuin tämä nykyinen: silloin kapitalisti oli ulkomaalainen sen rouva oli jalosukuinen, tarvittiin tavat ja palveleminen. Nyt kaikki on naurettavaa kun samanlaiset mulliturvat yrittävät esittää toisilleen jotain johtajaa ja toiset esittävät naama pokkana alaista ja halveksivat koko ajan. Ennen oli luonnollista että isä tiesi ja poika pelkäsi: oli talo ja metsä ja velat: nyt isällä ja äidillä ei ole kuin kateus että itse on vanha eikä saa nussia nuorta. Yksi valittaa lapsettomuutta, toinen ettei pääse mihinkään kun on lapsia. Jos lapset ei olisi niin omia, voisi lykätä kakaran lapsettomalle viikoksi kuukaudeksi vuodeksi; vaimoja voisi vaihtaa vähäksi aikaa, miehiä ottaa kokeiltavaksi ja palauttaa. Ihminen ehtisi elämässään enemmän.
Kuinka vaikeaa täällä on pitää puolensa edes isoa virastotaloa vastaan, metron rappuja, metron lippuautomaatteja vastaan. Kuinka pärjätä asema-aukiolle joka on nähnyt kaiken. Kuinka voin pitää puoleni Helsingin asemaa ja Valtionrautateitä vastaan: Kuinka pystyn ajattelemaan: eihän se ole kuin kuljetusfirma. Koko tietokonejärjestelmien tähtitaivas, koko liikkeellä olevien vaunujen määrä ja valtava virkapukupyykki! Kuinka pystyn muistamaan että se ei ole tekniikassa mitään verrattuna viimeöisen siivoojaämmän silmään. Tilatkaa luuranko Valmetilta tai Porchelta tai Japanista; tekemättä jää!
Mitä on koko kaupunki verrattuna harmaaseen puluun! Se lentää. Paskantaa katolle ja kohta sinne kasvaa puuntaimi. Ja kuitenkin, kuinka vaikea on lannistaa katseellaan Ateneum, jossa on Rembrantit, ja Hotelli Seurahuoneet joissa on kohotettu ties mitkä maljat, ja mitä mahdat kun Mikonkatu aukeaa: Lehmuksia Liikkeitä Laatua; ainoa mitä voit on antaa rahasi pois. Omistajat kuolevat, asiakkaat kuolevat, mutta liikkeet ja liikeperiaatteet, luotettavuus ja taso jää. Kuinka sinä voit pitää puolesi pankkia vastaan joka loistaa mahonkia, tammea, kuparia ja lasia? Kuinka matkatoimistoja vastaan; kuinka uskallat hymyillä paikatuilla hampaillasi kun kaikkien kauppojen ikkunoissa hymyilee täydellinen jättiläiskaunotar? Kuinka voit pitää puolesi noita komeita täytekyniä vastaan, jotka panevat paperille nimen kuin lumotun käärmeen, jolla on kaikki valta tappaa ja kuristaa kenet tahtoo eikä kukaan voi mitään. Mitä minä voin puhelimille joilla kuiskataan kaikki loitsut ja kiroukset niin että kun kaadun en enää nouse!”

– Jouko Turkka: Selvitys oikeuskanslerille (1984)

tiistaina, maaliskuuta 03, 2009

toivoisin että nyt viimein hävittäisitte sen romu-auton pihamaaltanne. ruoste saa lapset sairaiksi. olen kävellyt tämän käytävän kuusituhatta kertaa, työnnän lapsia, työnnän vanhuksia. joskus jään odottamaan pumppuovien sulkeutumista.
ne eivät sulkeudu.
seison käytävässä ja sitten hakulaite soi. minä olen pannut seinälle heidän kuviaan. huomaatteko miten ne jatkuvat toisesta toiseen? huomaatteko, kun hän kysyy, hän miettii vastausta, mutta hän jo tietää eikä malttaisi odottaa vuoroaan.
tiedäthän miten lapset matkivat onnellisia hetkiä. ja surullisia hetkiä. kirkkaita päiviä. sateisia päiviä. emme tiedä mitä on luulla jokaista juoksevaa lasta omakseen. lapsi juoksee ja rannassa on sirkkeli. aina ei ole, mutta joskus on. ja sitten hakulaite soi.

maanantaina, maaliskuuta 02, 2009

Porrassiivoojana saa huomata miten elämä lakkaa, kun kolisee uuteen kerrokseen. On vain: koiraa sätitään hiljaiseksi, ovisilmän läppä pyörähtää. Sisääntunkeutujan jälkeen suurin pelko on että ei kuuluisi ulos. Siksi on tultu sopimukseen: elämöidään kun naapuritkin ja lasta tehdessä on kohteliasta jos molemmat huutavat. Siksi on lauantai, yhteinen vapaapäivä.
SISÄLLYS

MYRSKY SONORASSA (1998)

Yuman hirviö 7
Hauta ilman ruumista 8
Pikavuoro hirteen 9
Kaksintaistelu Tombstonessa 10
Pakkashelvetti 13
Kuolleitten päivä 14
Verinen maa 15
Väkivallan laakso 16
Nicaraguan paholainen 19

COYOTEROS! (2000)

El Gringon paluu 23
Revolverimiehen perintö 24
Guerreron teurastaja 27
Sierra Madren korppikotkat 28
Kostaja Tombstonesta 31

PISTOLERO (2000)

Palkkamurhaajan lopputili 35
Tähti ja revolveri 38
Tappajasheriffi 39
Pistolero 40
Kovaa peliä New Orleansissa 42
Apasseja! 43
Verta ja kultaa 47
Kuolemankellot 49
Kuolleen miehen varjo 50
El Gringon kosto 51
Terästä kovempi 52
10 000 dollaria Jesse Rawlinsista 62
Kourallisesta pesoja 63
Kaksi henkipattoa 65
Verilöyly Oklahomassa 66
Revolverimiehen häpeä 67

PAHOLAISEN VALITTU (2007)

Temppelin papitar 71
Kaksintaistelu San Antoniossa 72
Merkitty mies 73
Revolverimiehen muotokuva 78
Villi kopla 80
Veriset jäljet 82
Pitkä takaa-ajo 83
Tiikeri on irti! 84
Alaskan sheriffi 86
Kuoleman huuto 87
Klondike 1897 90
Skagwayn tuomiopäivä 94
Komansseja! 95
Viimeinen cheyenne 96
Kuolettava luoti 97
Kohtaaminen Tascosassa 98
 
Site Meter