maanantaina, kesäkuuta 30, 2008

Pyöräretkellä pysähdyin lammasaitauksen luona. Kymmenisen lammasta laidunsi kaukana, vastakkaisella puolella aitausta. Vastasin nopeasti tekstiviestiin. Sillä aikaa lampaat olivat ilmestyneet viereeni ja katsoivat aidan väleistä kuin olisivat seisseet siinä jo kauan.
Lampailla, tai laajemmin sorkkaeläimillä, on erityinen siirtymisen kyky jota ne käyttävät harvoin. Kyky siirtyä ilman taipaletta tai ainakaan merkkejä siitä. Ilmestyminen.
Samoin tekee lapsi, jos hänellä ei ole leikkikaveria ja hän on viettänyt tuntikausia yksinäisyydessä: hän ilmestyy äitinsä luokse. Hän ei ole aiheuttanut ääntäkään, eikä kukaan ole nähnyt hänen tuloaan. Lapset kuvataankin joskus pieninä lampaina, ja kerrotaan lampaasta joka eksyi laumastaan.

sunnuntaina, kesäkuuta 29, 2008

Suurenmoinen on onni joka tulee tehdystä työstä. Tänä aamuna heräsin virkeänä, koska olin eilisen päivän työskennellyt. Olin rakentanut irtokivistä tornin. Löin hakulla kallioseinämään syviä uria ja työnsin niihin märkiä puukiiloja, jotka turvotessaan halkaisivat kiven. Kokosin kivenkappaleita takapihalleni. Sisätiloja varten hakkasin emäkalliota pölyksi ja huuhdoin siitä kullan.
Raskas työ esti ajattelemasta muuta ja mitä korkeammalle torni kohosi sitä helpommaksi elämä kävi. Torni näyttää tarpeelliselta. On kuin jokin tarvitsisi suojaa tai suuria tuhovoimia olisi liikkeellä. Pitää hutkia ajattelematta, etenkin jos työstää ajatuspitoista tavaraa. Muutoin ei synny ajatuksia ja saa laiskan leiman. Laiskuus on kuoleman käsittämistä ja tajua työn mielettömyydestä. Suurenmoinen on ahkeran onni.

perjantaina, kesäkuuta 27, 2008

Ilkeänä pidetty Sakkeus sai piiskaa,
koska ei tiedetty hänen kasvavan siksi miksi tuli.
Vasta kun muut olivat kasvaneet ohitse,
hänet ymmärrettiin ja nostettiin tiedonpuun oksalle.
Vai kiipesikö hän sinne itse?
Sakkeus ei ollut puidenkiduttaja niin kuin ne
japanilaiset jotka olivat tulleet kuuntelemaan Jeesusta.
Hän painotti, että pienentämällä muita ei itse kasva paremmaksi
ja siksi Sakkeus käyttäytyi aina niin,
ettei loukannut muita.
Sakkeus kiskoi puita juurineen ja istutti niitä
paikkoihin joihin ennusti liikkuvan tärkeää tietoa.
Hän kiskoi köyhältä viimeisenkin hopearahan,
mutta vakuutti aina uhrinsa järjestelmästä
jossa tämäkin voisi rikastua.
Ottamalla Sakkeus antoi.
Hän loi toivoa niille jotka eivät eläneet lompakon korkeudella.
Juuri tämän Jeesus näki kun kutsutti itsensä
Sakkeuksen lihapöytiin.

torstaina, kesäkuuta 26, 2008

Asettelin heikosti eristettyjä sähköjohtoja huoneeseen
ja hän menetti kissansa.
Niin lisäsin ajattelua maailmaan.
Murhaaja asettaa pyssyn uhrin käteen,
koska mikään koskaan ei tule sinun ulkopuoleltasi.
Kun Papin rouva murhattiin, kappelin pyörätelineestä oli hävinnyt polkupyörä.
Myös pappi oli hävinnyt ja hänen pyöräilykypäränsä.
Oikeastaan mitään ei ollut jäänyt jäljelle. Mutta se jäi etsivältä huomaamatta.
En aio kaasuttaa itseäni autoon. Valehtelin. Olin humalassa.
Jokainen tapaa saman tragiikan kun juo riittävän syvälle.
Aion körötellä autolla Pietariin. Krapulan jätän kotiin. Ja koiran.
Se syökööt sen joka jää makaamaan. Vielä viimekrapuloissa huusin:
aloita vatsasta, syö elämännälkä pois. Nyt lähestyn kohti hidasta liittymää
ja paukutan nahkarattia, piilokorossa puolimatkan pilleri.
En aio viiltää rannettani. Muotoilen vain parran.
Olen pitänyt itseäni valehtelijana vain siksi etten ole puhunut totta.
Valehtelija on se joka kuvittelee siihen voivansa ja kiusaa sillä muita.
Vaikka väitinkin toisin, en ole syönyt myrkkymarjoja ja tähyillyt rajan taakse.
Olen ollut enemmänkin baareissa. Niitä on Pietarissa hyvin.
Olen murskauttanut autostani avaimenperän,
jotta mieluummin kuin ajaisin kotiin avaisin hotellihuoneeni lukon.
Nukun pienessä ammeessa joka putsataan käyntini jälkeen.
Tässäkin sodassa saa tappaa ihmisen, mutta ei pilata kaivoa.
 
Site Meter