Hyryä luetaan hitaasti, lauseen perässä reilu tauko.
Hemingway on hieman Hyryä nopeampaa, mutta huomattavasti hitaampaa kuin mihin sisällöt houkuttelisivat.
Dostojevskiä luetaan nopeasti laukaten. Ajatus tulee aina jäljessä.
Proustin lause ohjaa sujuvaan, notkeaan, mutta ei niin nopeaan tempoon kuin Dostojevskin.
Chandlerin kohdalla ei koskaan pysähdytä kohtiin joita ei ymmärretä. Jos joutuu pihalle, syy on oma, kysellä ei saa.
Kilpeä luetaan ensin muutama sivu rytmin löytymiseksi. Sen jälkeen kun on oppinut lauseenjäsennyksen tapahtuu luku yllättävän nopeasti. Jaarittelevatkaan osuudet eivät tarkoita että lukija hidastaisi.
Faulkner on näennäisesti nopealukuista. Ensin on kuitenkin luettu luku ajatuksella, sen jälkeen luetaan toistamiseen sujuvalla Balzacin tempolla. Thoreaun kanssa on samoin kuin Faulknerin.
Balzacin tempo on standardilukutempo. Flaubert on hieman Balzacia hitaampaa, Rolland nopeampaa. Samantempoisia Bazacin kanssa ovat: Hugo, Gide, Mauriac, Stendahl.
Suomalaisen proosan standardilukutempon on määrittänyt Kauppis-Heikki. Leipälause.
torstaina, lokakuuta 21, 2004
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti