PUHTAUS

Ensyklopedia-artikkeli, sananselitys, on Tournierin romaanien keskeisin rakenneaines.
Olen kuullut, että joku ranskalainen veikko olisikin koonnut hänen tuotannostaan alfabeettisesti etenevän hakuteoksen. Olin itsekin ehtinyt suunnitella samanlaista hanketta, ja luulenpa että aimo osalla Tournierin lukijoista on käynyt samantapaista mielessä. Samalla tavalla esim. Tsehovin näytelmät houkuttelevat kokoamaan niistä yhden, puhtaimman ydinmehun sisältävän nelinäytöksisen. Shakespearesta on tällainen kooste tehtykin. Luulenpa, että Tsehovistakin.
Tässä yksi Tournierin hakusana Keijujen kuninkaasta:
"Puhtaus on viattomuuden pahanlaatuinen muutos. Viattomuus on rakkautta olemiseen, taivaallisen ja maallisen ravinnon hymyilevää hyväksymistä, se ei tiedä puhtauden ja epäpuhtauden pirullisesta vaihtoehdosta. Tämän luontevan ja synnynnäisen pyhyyden paholainen on muuttanut apinoinniksi, jossa kaikki muistuttaa sitä itseään ja kaikki on käänteistä: se on keksinyt puhtauden. Puhtaus on elämän kammoamista, ihmisen vihaamista ja sairaanloista intohimoa olemattomuuteen. Ehdottomasti luonnonvastaiseen tilaan muuttunut, kemiallisesti puhdas elollinen kappale on käynyt läpi raakalaismaisen käsittelyn. Puhtauden paholaisen ajama ihminen kylvää ympärilleen tuhoa ja kuolemaa. Uskonnollinen puhdistautuminen, poliittinen puhdistus, rodun puhtauden säilyttäminen – lukuisat ovat tämän julman teeman muunnelmat, ja kaikki ne johtavat yksitoikkoisesti rikoksiin, joiden lempiase on tuli, puhtauden ja helvetin vertauskuva."

KIRJOITTAJAKOULU LAPSILLE

1.
Ennen kuin kirjoitat, mieti käyttäisitkö hahmonasi ihmistä, eläintä vai jotakin jumalista.
2.
Seuraavaksi mieti kirjoittaisitko lyyrisen, eeppisen vai draamallisen tekstin.
3.
Sitten päättyisikö se hyvin vai huonosti.
4.
Seuraavaksi mitä haluat tekstilläsi ilmaista, kauneutta vai totuutta?

TUOMI EI MYYTÄVÄNÄ

Tuntemattoman tekijän Panu Tuomi –muotokuvaa erehdyttiin pitämään tamperelaisessa huutokaupassa Lasarus nousee kuolleista - aiheena. Se oli ehditty huutaa jo aika korkealle, ennen kuin runoilija Tuomi sattumoisin harhaili paikalle.
Tuomi käy kalastelemassa syvemmillä vesillä. En ihan tarkasti tiedä minkälaisia syöttejä hän käyttää, mutta epäilen että eläviä. En myöskään minkälaisilla painoilla hän koukkunsa upottaa. Ylipäätäänkin on vain vähän ihmisiä, jotka tietävät hänen ottipaikkansa, tai ovat niistä kiinnostuneita. Kari Aronpuro on nähty keskustelevan Tuomen kanssa. Hiljaisesta puheesta ei kantautunut dokumentoijien korviin mitään ylöspantavaa. Ilmeisesti aihe oli historiallinen, vaikka puheenparsi oli modernia Tamperetta.
Soitin kerran Aronpurolle ja kysyin lupaa lyhentää hänen tekstiään. "…jos sen ammattitaidolla tekee." Julkeaa oli ehdottaa kahden mestariteoksen, erämaassa tarpovan suomalaisen lyriikan kahden ravitsevan kamelinkyttyrän, Vähäfysiikan ja Gallerian peukalointia, ja vielä teatterin tarpeisiin. "Ovathan ne kyllä vähän raskaita teoksia."
No, ystäväni muutti jokunen kuukausi siten pääkaupungista Tampereelle. Kauniimmat ja ystävällisemmät naiset, hän totesi syyksi, raikkaampi ilmanala kirjoittaa. Aronpuron kirjastosta käy lainaamassa lähteensä. Öykkärit ja nopean edun tavoittelijat kiitävät junalla ohi kohti Helsinkiä.

KANSANKUVAUS

Näinä viikkoina pitäisi aloittaa näytelmän kirjoittaminen. Saisiko siitä Jerusalemin rakentamista, vai pelkkää ajanhukkaa? Olen ajatellut kirjoittaa Jeesuksesta ja opetuslapsista neljän evankelistan pohjalta. Ensimmäistä kohtausta olin jo suunnitellut: joku opetuslapsista kasvattelee rauhallisesti jotakin hyvää kannabislajiketta ja ottaa välillä pössyjä, kukkien kasvamista odotellessa alkaa laulaa kappaletta "Olen kuullut on kaupunki tuolla, yllä maan, päällä pilvien jossain…".
Palkkiometsästäjä Juudas tulee paikalle Lee van Cleef -asussa ja kysyy onko Jeesus –nimistä näkynyt kaupungissa. Pöllyinen opetuslapsi sanoo, että ei ole kahteentuhanteen vuoteen, ei ole tainnut ehtiä näille kylille. Juudas jatkaa matkaansa. Hänen taskuistaan tippuu harvakseen hopeakolikoita.
No, näytelmäteko on edessä, mutta eräs yhteen sattuma ihmetytti ennen kuin tajusin että kaikkihan on itsestään selvää. Katsoin nimittäin parisen viikkoa sitten ensimmäistä kertaa Mikko Niskasen loisteliaan korpikuvauksen 8 surmanluotia. Siinä oli kohtaus, jossa miehet keittivät metsässä pontikkaa ja taustalla soi tuo sama "olen kuullut on kaupunki tuolla, yllä maan, päällä pilvien jossain…"
Näissä kansankuvauksissa kai väkisinkin päätyy samoihin kohtauksiin. Sitten kun huomaa ettei tule kuin identtisiä, on homma tehty.

HJALLIS MERILLÄ

Kun Hjallis Harkimo oli saanut maailmanympäripurjehdusurakan päätökseen, kysyi toimittaja häneltä, mikä oli matkassa antoisinta, ja Hjallis vastasi: "se itsetytytys…"
Rannaton ja vaativa Atlantti, satojen meripeninkulmien säteellä ei ainuttakaan sielua, mutta yksi vene taistelee olosuhteita vastaan. Ohjaamossa ei ketään, autopilotti päällä. Mutta sisällä parrakas, pitkähiuksinen, ruskettunut suomenruotsalainen hakkaa hanskaa kuin viimeistä päivää.

FAABELI ON MAALLISTA KIRJALLISUUTTA

"Ikuisuudessa ei mikään koskaan muutu muuksi. Jokainen olemus on ikuinen: niinpä Apuleiuksen Kultainen aasi ja Ovidiuksen Muodonmuutokset ja muut sen kaltaiset ovat faabeleita; silti niihin sisältyy korkeanasteista visiota, joka on peräisin muinaisempien kirjoitusten aito visioista. Lootin vaimon muuttuminen suolapatsaaksi tarkoittaa kuolevaisen ruumiin saattamista pysyväksi patsaaksi, ei sen vaihtamista tai muuntamista toiseksi olemukseksi, jolla olisi sama yksilöllisyys. Ihmisestä ei voi koskaan tulla aasia tai hevosta; ihmishahmoisiksi on syntynyt muutamia, jotka kukaties ovat kumpaakin, mutta ikuinen olemus on yksi asia ja ruumiillinen elollisuus toinen." (W.Blake)
Ihmishahmoisia aaseja olen ollut näkevinänikin. Mutta mitKä olivatkaan aasin ominaisuudet? Laiskanahkeruus, jota nimitetään sitkeydeksi. Liian hyvä ja pitkä muisti (Vrt. Bileamin aasi) jotta voisi loukkaantua huonosta kohtelusta. Liian pitkä muisti pystyäkseen mihinkään ajalliseen produktiivisuuteen. Siksi sille sälytetään kantohommat.

SUURIN RAKKAUS

Pari viikkoa sitten ystäväni pani soimaan Coltranen A Love Supremen, viilsi ranteensa auki ja meni parvelle makailemaan. Coltrane oli yksinäinen maksasyöpää sairastava pappi, joka oli uskollinen seurakunnalleen. Toinen hänenlaisensa oli Albert Ayler. Hänet löydettiin New Yorkin
East Riveristä vuonna 1970. Mustan spiritualiteetin kohtalona on tulla hukutetuksi jokeen takaraivotta, nappi otsassa, jalat valettuna betoniin, taskut tyhjinä, mutta sydän ja siemenpussit täynnä kultakaupungin toivoa.
Ensimmäinen jazz-levyni oli A Love Supreme. Se on äänitetty niin, että balanssinappulasta säätämällä sai toisesta kaiuttimesta kuulumaan pelkät Elvin Jonesin rummut. Soitto kuulosti siltä kuin taloa purettaisiin: orgaanista ja päällekkäistä. Välillä käänsin nappulan taas keskelle ja kuuntelin, tarkistin, mitä soitolla tarkoitettiin. Julistava tenori, McCoy Tynerin kvarttipakat, Jimmy Carrisonin bassomassa. Siinä oli murrosikäni bändi, ennen kuin sorruin Milesin, Paul Bleyn ja Ornette Colemanin verettömämpiin, ikäkauteen sopiviin maailmoihin. Viime vuosina on tullut aika taas palata Coltraneen. Niissä kuuluu Seinäjoen kultakauden Yli-Vainio, jota itsekin sain todistaa lapsena autostereoiden kautta.
Niin, viimeisen neljänneksen alkaessa ystäväni huomasi olevansa yhä tajuissaan. Verta tuli kuulemma aika tavalla, sitä tippui norona parvelta lattialle. Kun levy loppui ja hän oli yhä kirkas, hän laskeutui parvelta ja lähti kävelemään kohti sairaalaa. Tänään puhuimme puhelimessa, että lähtisin hänen seurakseen hankkimaan sekarotuista koiranpentua.

Beethovenin viimeiset kvartetot
ja Schönbergin tervehdys niissä, Brucknerin kaikkinainen poissaolo, Jeesuksen Kristuksen markkinapöytien kaato, Marinettin potkurinpyörähdykset Milanon yllä,
Savonarolan verinen nyrkki (Firenzen yllä), Rintalan
Dostojevskin kakluuni, paha paha ruoska
jolla ravitaan paha ajatus mielestä: palkkatyön vietti,
hyvä paha Herzogin ruoska
joka iskee intiaanin selkään. Jouko Turkan häpeän ruoska,
joka iskee raudikon kylkeen. Jo,
jo on pantu kirves puun juurelle, jo
kevättuuli tuutii oksaan sidottua sianhäntäistä
Fritz Lang-ruoskaani.
Mutta mistä saada heikkotahtoisia ruoskittavia
Uudessa Ateenassa, jossa onkin äkkiä ruvettu ottamaan opiksi?
Onko perustettava taas orjalaitos?

PURJEVENEESSÄ PIMEÄKIRJOITTAEN

Teatterin katsomossa tarvitaan pimeäkirjoitustaitoa.
On vaikea keskittyä kohtaukseen, jos ei saa tehdä muuta kuin keskittyä. Yleensä luonnostelen jotakin tekstiä.
Päällekirjoitus on usein hyvä editori. Säkeiden järjestys saattaa olla halutun vastainen, mutta merkittävämpi.
Blogitekstini olen kirjoittanut toistaiseksi pitkälle pimeäkirjoittaen.
Pimeäkirjoitustaitoa tarvitsee, jos uskoo inspiraatioon tai jatkuvaan työntekoon. Minä olen enemmän noiden kuin määrätuntien uskovainen.

INNOITUKSEN VALLASSA

Jos teos on luotu innoituksen vallassa, se tarjoaa harvoin tarkkaa esinekuvausta. Esinekuvauksen tarkkanäköinen mestari Thomas Mann kirjoitti kaksi määrätuntia päivässä aina sanomalehtituokion jälkeen. Ekelöf taas kirjoitti nälkää ja kuolemaa vastaan vuorokausiin nukkumatta.
Innoituksen vallassa syntyy tyypillisimmin aforistisia runoelmia. Ajatukset ja elegia syntyvät vauhdista, kiireestä. Haavikko kirjoitti terävimmät aforisminsa rattia vasten Tuusulan moottoritiellä matkalla yritysneuvotteluihin.

Vastapuolella: Anhava saattoi kirjoittaa yhtä imagistista kolmisäettä puolenkymmentä vuotta.

Fansheimer on kuvannut asiaa lyyrisesti:
"Inhoten lyyrisen runouden voimattomuutta Zarathustran runoilija ylöskirjaa takamaailmasta sidosainetta välähtävien assosiaatioiden välille, tästä syntyy runoelman dynaaminen muoto. Käsien ulottuvilla hänellä on pimeähavainto ja –kirjoitusvälineistö, sekä hyvin yksilöllinen navigointijärjestelmä."

Aforistinen runosäe kirjoitetaan tyypillisesti kaksi kertaa nopeammin kuin se luetaan. En tiedä tuottaako Envallin ja Kämärin aforistiikan innoitus.

Innoituksen vallassa syntyi Duinon elegiat.
Valtaisan innoituksen vallassa, kerrotaan, syntyi filosofinen runoelma Näin puhui Zarathustra.
Innoitus synnytti Ekelöfin Trilogian.
Ja Hetkien vaellus syntyi sekin innoituksen vaikutuksessa.

KETUNPYYNTIÄ

Odota ketulta aina ovelaa vetoa. Se tarkoittaa usein ketulle tyypillistä käyttäytymistä. Kettu kulkee tuulen alla. Jos et haista mitään, epäile ketun liikkuvan lähistöllä. Jos haistat ketun hyvin, on sillä ansa juuri edessäsi.
Karanneen ketun sukuisen koiran ja täysiverisen vapaan ketun ero: ketulla on luonne, koiran luonne on isännän luonne. Seuratkaamme karannutta kettuterrieriä, se on riittävän pieni joutuakseen ketun hampaisiin. Se juoksee nyt autotien yli. Pysähtyy keskellä tietä, jää siihen pyörimään häntäänsä tavoitellen. Tuosta ei kettu sitä löydä. On saatava uusi vainu. Linnustaja menee metsään räikkineen luodikkoineen. Siihen suuntaan ei kannata mennä. Kettu on toisaalla. Mene toisaalle jos haluat ketun löytää. Älä ole juuri siinä missä nyt olet, ole äkkiä toisaalla. Älä ole maalla, älä merellä, ole kosteikossa. Ole hetki vaiheessa ja kuuntele.
Korva kuulee heikkoa lorinaa? Totta: tien alla menee alikulkuputki. Se on rakennettu pieneläinten turvaksi liikennettä vastaan. Ylitämme tien. Koiran häntä hipaisee jalkaa. Laskeudumme lyijystä mustaa penkkaa pitkin alas tunnelin suulle. Ja aivan: kettu on ollut täällä. Jäljistä ei voi erehtyä. Tutkimme jälkiä, niiden kokoa, suuntaa ja hajua. Kun panemme nyt silmämme kiinni, näemme edessämme kokonaisen jyrsijöiden ja näätäeläimien faunan. Rusakkokin on loikkinut putkea pitkin. Pohjalla on hiukan vettä. Koiran kakka höyryää keskellä putkea. Tunnistamme sen koosta ja kiemurasta kettuterrierin jätökseksi.
Kuljemme nyt ryhmänä putkea edes takaisin ja tutkimme kaikkia mahdollisia merkkejä, karvoja, kynsiä, ulosteita, tippuneita mätiä hampaita, kuolleita niveljalkaisia. Ylhäältä putken liitoksesta valuu mustaa töhkää, öljyä tuhansista yli menneistä polttomoottoreista. Joku astui polvellaan kondomin päälle, sen sisältä purskahtaa reilut siemenet. Toinen ravistaa nyt jalkaansa: siihen on tarttunut kuparinruskea terveysside. Havahdumme yhtä aikaa: ketun ansa! Kaikki alkavat kontata kohti suuaukkoja. Päät kolisevat yhteen. Putki täynnä huutoa ja kipua. Jossakin se on! Jostakin se nyt nauraa alennustilallemme!
Teemme päätöksen. Emme tästä lähin etsi kettua kaatopaikoilta tai uimarannoilta kansanjuhlien jälkeen. Myönnämme auliisti roskaavan ja rypemään pyrkivän luonteemme. Myönnämme sen ilman kettuakin! Pyrimme kantaman siitä vastuumme kaikkivaltiaan Jumalan edessä, emme yhtä näkymättömän ketun!
Siivoamme hetken saniteettipyyhkeillä kasvojamme ja hankaamme saniaisenlehdillä vaatteemme. Linnustaja tulee takaisin metsästä. Hän on erehtynyt suunnasta.
Pyrkiessään lammelle, hän päätyi ydinvoimalalle. Onneksi suuntavirhe ei ollut päinvastaista vakavampi.

LUKUOPETUSTA LAPSILLE

Hyryä luetaan hitaasti, lauseen perässä reilu tauko.
Hemingway on hieman Hyryä nopeampaa, mutta huomattavasti hitaampaa kuin mihin sisällöt houkuttelisivat.
Dostojevskiä luetaan nopeasti laukaten. Ajatus tulee aina jäljessä.
Proustin lause ohjaa sujuvaan, notkeaan, mutta ei niin nopeaan tempoon kuin Dostojevskin.
Chandlerin kohdalla ei koskaan pysähdytä kohtiin joita ei ymmärretä. Jos joutuu pihalle, syy on oma, kysellä ei saa.
Kilpeä luetaan ensin muutama sivu rytmin löytymiseksi. Sen jälkeen kun on oppinut lauseenjäsennyksen tapahtuu luku yllättävän nopeasti. Jaarittelevatkaan osuudet eivät tarkoita että lukija hidastaisi.
Faulkner on näennäisesti nopealukuista. Ensin on kuitenkin luettu luku ajatuksella, sen jälkeen luetaan toistamiseen sujuvalla Balzacin tempolla. Thoreaun kanssa on samoin kuin Faulknerin.
Balzacin tempo on standardilukutempo. Flaubert on hieman Balzacia hitaampaa, Rolland nopeampaa. Samantempoisia Bazacin kanssa ovat: Hugo, Gide, Mauriac, Stendahl.
Suomalaisen proosan standardilukutempon on määrittänyt Kauppis-Heikki. Leipälause.

SITAATTI

"Ennen Bastiljin valtausta roskaväen jo karjuessa muurien ulkopuolella, se sai sananmukaisesti innostusta ylhäältä. Muurin aukosta kurottui kohti joukkoja pisuaarin torvi, jonka kautta tyrannian uhri kutsui kansaa vapauttajakseen.
Torven kautta huusi markiisi Donatien Alphonse de Sade." Timo Vihavainen: Mitä markiisin jälkeen? Onko täti-ihminen "Sen" mitta?

POSTIKORTTI KAJAANISTA

Täällä Kajaanissa minulla on käytössäni ruma yksiö, josta avautuu kaunis maisema. Kajaanin kaunein sanotaan: valaistu Kajaaninjoki, vaikuttava patorakennelma. Sitä katsoessa ei huone kaunistu. Ulkopuolelta talo on sekin keskustan kaunein ihmisasumus. Sitä ei muista.
Olen tyytyväinen, että valitsin tänne katsottavaksi television enkä ikonia. Televisio on päällä yötä päivää, koska käynnistäessä se karjaisee demonisesti. Katson siitä lähes pelkästään Music TV:tä. Kahdesta syystä: rap-musiikki ja jotkut reiden tai pakaran vilahdukset.
Yksiö on kalustettu teatterin rekvisiitalla. Aika tavanomaisia kalusteita jostakin Ibsenin tai Tsehovin näytelmistä. Valikoin ne itse lavastamon varastosta. Olisi pitänyt voittaa kainous ja valita aseita ja eläimenpäitä.
Minkä vuoksi paikassa, jossa ei ole mitään muuta kuin tilaa, pitää asua ahtaasti? Miksi kukaan on rakentanut alle 20 neliön yksiön Kajaaniin? Jos maaseudulla tarvitaan uusia asuntoja, rakennetaan rivitalo-alue keskelle peltoa.
No, suurin osa ajasta menee täällä teatterilla ja kapakoissa. Eilen satoi lumentapaista.

YLPEÄ VAI ULJAS?

"Kristityt ovat aina tienneet että ylpeyden paheella on aivan toinen kantavuus kuin tavallisella saituudella, rahanhimolla tai materialismilla. Se on kuin toisen inhimillisen ominaisuuden liikakasvain, ominaisuuden joka on nimeltään uljaus ja joka on alhaisuuden, orjamaisuuden, pelkuruuden vastakohta. Uljas tuntee vastenmielisyyttä keskinkertaisuutta, alhaista kunnianhimoa ja harkittua keinottelua kohtaan. Mutta uljautta ei ole helppo erottaa ylpeydestä: siinäkin kristityt näkevät mysteerion jota pelkät ajalliset kannanotot eivät voi ratkaista. " Andre Bonduelle (?).

Tehtäviä:
Onko de Sade ylpeä vai uljas?
Kumpaa Haavikko on?
Entä Linkola?
Turkka?
Kinski?
Fassbinder?

GOULDIN MÖKKI

Kanadassa, paitsi kaupunkeja, asutaan harvassa. Gouldin lapsuudenmökki on keskimääräisen etäisyyden päässä toisesta mökistä.
Tyypillinen Gouldin soittama Bach-intervalli ilmentää tätä etäisyyttä. Se ilmentää mökin sisätilan ahtaaseen puristunutta lämpöä myös, taljoja, tulisijaa, peuranpäätä. Ahtautta, joka laajenee hetkessä niin kuin räjähde, jos tulee ovensuuhun, jää kaikumaan vuoren seinämissä pitkään.
Äiti on rannassa syvän, kohtisuoran veden partaalla. Ja Glenn laskee. Hän selviytyy matematiikassa hyvin.

TIISALAN MAASTALÄHDÖN VUOKSI

Tiisala,
Matti,
Kaivopuiston Lear,
jakoi ajattelemattomuuttaan,
hyväsydämisyyttään perintönsä moukille,
jotka eivät pidä hänen sanojaan enää paperinkaan arvoisena!
Yliopiston ilmoitustaululla
Päiviesi ajan tekijän
runonippu on käännetty ylösalaisin: suttupaperiksi!
Nimeämme tyttäriä tuoreista esikoisrunoilijoista.
Haluavat uskotella,
etteivät ole koskaan kuulleetkaan Kaivopuiston Learista,
vaikka toisen äiti on runoilijan pitkäaikainen potilas,
ja toisen täti on saanut psykoanalyyttista apua runoilijalta elämänsä kriisikohdassa.Olen nähnyt hänet myrskyöinä kulkevan paperinippu kädessä jakamassa runoutta sitä tarvitseville.
Heitä ei ole.
Olen nähnyt läpimärän hahmonsa M-baarin ikkunan takana,
kun sisällä on pidetty lausuntailtaa.
Nummilla hänenkin mukanaan kulkee narri,
kuiskuttaa korvaan,
ehdottelee fonttikokoja:
pienempiä pienempiä!
Uusien omakustanteiden hintoja: 1500 euroa!
Kirjoittaa kirjeitä Kuningatar Elisabetille Englantiin,
Janet Jacksonille Amerikkaan.
Mutta runoa tarvitsevia ei ole.
Silloin kun hän riitaantui Martti Anhavan kanssa
ja lähti Otavasta, hän ajattelin toisin.
Hän uskoi runouden hyvään maailmaan,
hän jakoi perintönsä ennen kuolemaansa,
kuoli ennen kuolemaansa,
joutui nummille,
takapihoille,
vedenjättömaille.
Markku Paasonen sanoi,
että Tiisala on vanhanaikainen runoilija,
puhuu ympäripyörein käsittein,
sanoo "olin onnellinen" vaikka "onnellinen" ei tarkoita mitään,
tai ainakin auttamattomasti liian vähän.
No, Tiisalaa ei näe runokaraokessa.
Silti jättömailla häntä vastaan ei tule harhaileva,
kuolemaansa etsivä Pasolini
eikä päästä varpaisiin brändätty Eminem.
Sitä paitsi hän on aivan liian tuottelias saamaan palkintoja
ja muita tunnustuksia.
Kukaan ei pysy perässä

GOULDIN YNINÄ

Glenn Gouldin yninä panee miettimään häiriöttömän taidekokemuksen mahdollisuutta. Itselläni keskittynyt lukeminen taitaa vaatia ainakin kolmen median polyfonista läsnäoloa. Radio soimassa, TV välkkymässä, internetyhteys ja tietokonepelit jatkuvana potentiana käsien ulottuvilla. Tämän lisäksi tarvitaan lähiympäristössä kirjoja ja äänitteitä, uloslähdön mahdollisuutta.
Keskittynyttä, referenssitöntä kokemista uhkaa uppoutuminen ja haltioituminen. Tunnen lukuisia uppotutuvia lukijoita, ja heitä kaikkia yhdistää se, etteivät he muista lukemistaan kirjoista mitään.
Samalla tavalla kuin Gouldin epävireinen ininä johdattaa hänen pianonsoittonsa henkeälennättävään orkestraaliseen kubismiin, minulla on Ristin Johannesta lukiessani auki Ellen Jokikunnaksen juontama Idols, tai vaikkapa runoraati.

JAPANINPEURA JA IHMINEN

pitkään, pitkään jatkaa japaninpeura juoksuaan
vaikka sydän on ammuttu tohjoksi.

Vielä pidempään on nähty jatkavan ihmisen.

Hampaat lyhenevät elämän pidetessä,

ruumis ei jaksa pureskella enää kunnon ravintoa,

silmät nähdä naisen tai kirjan kauneutta,

mutta aamulenkki maistuu.

TAMMEN JOULUTERVEHDYKSESSÄ 1985 SANOO FAULKNER:

"Kirjailija ei tarvitse taloudellista vapautta. Hän ei tarvitse muuta kuin kynän ja vähän paperia. En ole koskaan kuullut, että lahjoituksista tai rahasta olisi ollut apua kirjoittamiselle. Hyvä kirjoittaja ei käänny koskaan säätiöiden puoleen. Hänellä on tarpeeksi tekemistä kirjoittamisessa. Jos hän ei ole ensiluokkainen tekijä, hän pettää itseään sanomalla ettei hänellä ole aikaa tai taloudellisia ahdollisuuksia. Hyvää taidetta voivat tehdä rosvot, trokarit tai hevosvarkaat. Ihmiset pelkäävät tosissaan, kun näkevät, miten paljon puutetta ja köyhyyttä he pystyvät kestämään. Heitä pelottaa, kun he näkevät, miten kovia nämä ovat. Mikään ei tuhoa hyvää kirjoittajaa."

Kultuurirahaston apurahaa voi hakea tämä kuun loppuun asti. Olen ajatellut anoa erästä kirjallista hanketta varten. Jos saan rahaa, ostan videotykin. Siitä vanhoja elokuvia katselemalla unohdan helposti taloudelliset murheeni. Kaikki tuntemani apurahansaajat ovat toimineet kutakuinkin samalla tavalla.