sunnuntaina, lokakuuta 25, 2009

Eikä päättyminen, ehtyminen,
vaan pelko anastaa päivämme.

- Matti Tiisala: Uneksin kuun (1986)

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Muutekin nämä teelmäsi ovat niin heppoisa. Mitä nämä yleensä ovat. Runojako ? Se ei kyllä ensilukemalta tule mieleen. Jotain päätöntä jaaritusta jossa ei ole ajatusta edes iduksi jota voisi alkaa kasvatella. Ja kun kielisiki on palikoita, elottomia, soimattomia...koita nyt vähän skarpata. Kirjoitat sentään julkiselle foorumille. Meinaan vaan ettei vanhan tarvitsis hävetä.

Jukka Viikilä kirjoitti...

On valitettavaa jos saatan sinut häpeään, mutta ei se aina täysin hyödytön tunne ole.
Kiitos kuitenkin siitä, että maltoit selkokielisesti kuvailla ne ominaisuudet joita hyvältä runolta vaadit. Toivottavasti saat omistasi poetiikkasi mukaisia ja toivottavasti kaikki muutkin toimivat sen mukaisesti. Minusta ei kannata välittää.

 
Site Meter