sunnuntaina, lokakuuta 25, 2009

Kun näkeviä oli jäljellä enää muutamia kymmeniä, sammutettiin kaupungista valot. Mustat opaskoirat ennakoivat grillien uudet herkut ja isännät säntäsivät matkaan. Kaupunki oli tummaa kuhinaa tulvillaan. Vain näkevien anomaaliset otsalaput piirsivät sinne tänne reittejä, joita hiljaiset tutkat ottivat vastaan laiskasti kääntyillen. Lienee totta ettei kaupunki ollut muuttanut todellista kokoaan, mutta yleinen kokemus oli toinen. Kaukainenkin, kuten suuren tavarajunan kolke, tuntui olevan käden ulottuvilla, siirrettävissä olohuoneen matolle, linjavaihteelle.

Ei kommentteja:

 
Site Meter