TARINA

Kannattaa miettiä kertoako kalajuttua heti kalan saatuaan, niin että saalis on kaikkien nähtävillä tuoreeltaan, alttiina vertailulle ja negatiiviselle liioittelulle. On vaikeaa kertoa estetisoiden jostakin joka on samanaikaisesti nähtävillä. Vähemmän runolliset sielut voivat napata kertojan epäreilusti kiinni fyysisiin tosiasioihin vedoten.

"Kertomisessa on tärkeää katseleminen, räpyttäminen ja nyökkiminen. Ihminen, joka kertoo jotakin kummallista, hymyilee aina välillä. Pidä tarina koossa itselläsi, sisälläsi. Tauossa käsi nykimään." (Jouko Turkka)

Kertomuksen rakenne ei saisi olla se miten asiat menivät, vaan se miten asioiden olisi pitänyt mennä. Ihmiselämä on liian lyhyt, jotta se voisi tarjota todellista mallintamisen nautintoa. Siispä kertomuksen rakenne pitäisi mieluiten olla se, miten asiat tulevat olemaan sekaannuksen loputtua.
Tarinan on kannateltava kuulijaa, saatettava hänet kotiin turvallisesti, tuuditettava hänet yksinkertaisiin ja ehjiin unikuviin, joista hän voi vielä herättyäänkin saada vertailukohdan elämänsä rikkonaisuudelle ja toivon paremmasta. Kertomuksen pitää puhua eheydestä, jota kuulija kaipaa, ja olla eheä rikkonaisessakin aiheessa. Tarinat jotka pyrkivät muodollaan välittämään rikkonaisessa aiheessa rikkonaisuutta, eivät ole tarinoita lainkaan. Ne ovat nykyajan jumalattomia luomuksia, tarinan maallistamista ja rappiota.