Hirven pää, joka nousee puskasta ja tähyää karanneen vasan perään, ei välitä siitä tuleeko se nähdyksi vai ei. Pään läsnäolo liittyy tällä kertaa kokoon, mutta ennen kaikkea elämän jatkamisen tehtävään ja siitä johtuvaan itsesuojelun hetkelliseen hylkäämiseen.
Toisaalta mieltä kiinnittää sumuisella metsäaukealla seisoskelevan hirven samanaikainen läsnäolo myytissä ja metsässä.
Kavioeläimillä on verraton kyky tuottaa kopisevia ääniä, mutta myös vastakkainen kyky ilmestyä tyhjästä, olla heti läsnä, ilman tunnusteluja, arvoasetelmien etukäteistä tarkastusta, kulkuvälineitä, siltoja, todistettavia kulkumatkoja.
Sotilaan pää nousee puskasta nähdessään kalkkarokäärmeen jalkojensa juuressa.
Kohtalokkaasti sekään ei välitä hetkeen läsnäolostaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti