LASTEN ENSYKLOPEDIA

Lasten ensyklopedian valtava menestys johtuu suurelta osin sen
erinomaisesta indeksistä. Indeksiä on helppo käyttää: sitä luetaan sellaisenaan, omana pikku kertomuksenaan. Itse asiassa teos ei tekstinä muuta käsitäkään: sen ase ei ole jättää luokittelematta, vaan taata jatkuva poeettinen luokittelutyö jota leikiksi kutsutaan.
Ensyklopedia koostuu vain värikkäistä sanoista ja henkilöistä ja valtavista kontrasteista niiden välillä: se jonka kanssa tänään kivetään puuhun majanrakennuspuuhaan, suljetaan huomenna kaivoon. Ensyklopedian sanallisilla ja kuvallisilla aseilla lapsukaiset taistelevat oikeudesta pitää yllä kumouksellista valtakuntaansa: kanssaihminen tulee arvossa luokitelluksi päivittäin aina uusien periaatteiden mukaan.
Henkilöartikkelin tyylilajina on aina sydämellisyys ja juoru.
Psykopaatin ensyklopedia muistuttaa monilta kohdin Lasten ensyklopediaa, mutta sen tehtävänä ei ole pukea lasta uljaaseen sotisopaan aikuisten moraalista maailmaa vastaan, vaan välttyä kaikenlaisesta tehtävästä ja rakentamisesta uudelleen aloitukseen uskoen. Se on odotetuimpia hyökkäyksiä tätä pikkuista tiedonlinnaketta kohtaan.
Perverssin ensyklopedia muistuttaa sekin tätä tiedonjanoisten kääpiöpoteroa, mutta eroaa siitä käännynnäisyydessä: se pyrkii mukaan leikkiin normipoikkeaman nautintoja tavoitellen. Se ei usko sydämellisyyden ja juorun, viettelyksen ja kiellon kylmään tulivoimaan, vaan on keräämässä lämmintä nautintoa lihan löystymistä ja kuoleman tuskaa lievittääkseen.