Vaihdoin Britney-taustakuvani tähän Richard Estesin maalaukseen, jota voi syyttää naiiviksi havaintonsa totuudellisuuden vuoksi. Se kertoo yksinkertaisesti ja kauniisti kaupunkilaisesta todellisuudesta, jossa ei aina tiedä mikä on heijastusta, mikä alkuperää. Se kertoo pateettisesti alkuperän kaipuusta, mutta myös kotoisasti sen lattetuokion mittaisista välttelyistä. Toinen vaihtoehto olisi ollut joku Frederic Remingtonin lännenkuva, joka taas uskottelisi Windowsin avaajalle maasta jossa on paitsi mielekästä ja yhteishyvää tuottavaa raivattavaa - kirjoittaminen kun ei aina tunnu siltä - niin myös moraalia, jossa ketä tahansa luojan lapsensielua pidettäisiin arvossa ja kunniassa kovin nyrkein ja kätten puristuksin (tämä ei koske tietenkään intiaaneja, jotka ovat myyneet lapsenmielensä Sinkkuelämää - sarjan arvofiktioihin ja ovat sen vuoksi oikeutettuja maastakarkoitukseen).