Dalton pukee päälleen polvihousut, harmaat sukat, solkikengät ja valkoisen kaulaliinan. Eteisestä hän ottaa mukaansa kävelykepin, jossa on kultainen pää.
Kello on puoli kahdeksan. Joka päivä, lukuun ottamatta torstaita ja sunnuntaita hän työskentelee laboratoriossaan aamu kahdeksasta ilta yhdeksään.
Dalton on ulkona. Hänelle taivas on vaaleanpunainen, ruusu ja ruusun lehdet samanväriset.
Hän suunnittelee kuvausta erikoislaatuisesta näkökyvystään, jonka uskoo olevan periytyvää.

Dalton tekee laboratoriossaan havaintoja, joista kirjoittaa Manchesterin kirjalliselle ja filosofiselle yhdistykselle.
”Seoksessa olevan kaasun paine on sama, jonka tämä kaasu saisi aikaan täyttäessään yksinään saman tilan samassa lämpötilassa.”

Työpäivän päätteeksi Dalton ruokailee ja keskustelee piippua poltellen vuokraisäntänsä kanssa. Hän on sulkeutunut ja varauksellinen mies. Päivän päätteeksi hän kirjoittaa meteorologista päiväkirjaa. 200.000 tarkkaa säähavaintoa. Ei ainuttakaan havaintoa naissukupuolesta.

Torstaisin Dalton käy keilaamassa. Toistuvasta pelaamisesta huolimatta hänen tuloksensa pysyvät keskinkertaisina. Samansuuntaista puhutaan hänen tieteellisestä työstä. Sanotaan, että hän saavutti sen minkä saavutti vain ankarilla rutiineillaan ja sinnikkyydellä. Hän julkaisi 140 tutkimusta, joista muistetaan vain muutama.

Syntymäpäivänään vuonna 1803 Dalton kirjoittaa merkintöjä muistikirjaansa. Hän puhuu atomeista, mutta tarkoittaa molekyylejä.
”Aine koostuu jakamattomista atomeista”
”Tietyn alkuaineen kaikki atomit ovat samanlaisia niin painonsa kuin muidenkin ominaisuuksiensa suhteen.”
”Eri alkuaineilla on erilaiset ja eripainoiset atomit.
”Atomit ovat häviämättömiä.”

Sunnuntaisin Dalton suorittaa vaihtelevia askareita.
Joinakin sunnuntaina hän sekoittaa kävelykepillään lätäkköä. Hän vapauttaa suokaasua apunaan pikkupoika joka kerää sitä purkkeihin.