Alustava suunnitelma ensi vuoden joulukalenteriksi. Kuvallista maailmaa Düreriltä, Boschilta, Brueghelilta.

Ensimmäiset joulukalenterit saapuivat Saksasta 1930-luvulla Ruotsiin ja Suomeen partiojärjestön levittäminä. Aiheiltaan maalliset kalenterit saivat pian uskonnollisia seuraajia. Partiokalentereita alettiin polttaa julkisesti Turun maitolakon alkaessa 1966. Turun tuomiokirkon kryptaan sai tuoda kerettiläisiä kalentereita, joita suntio poltti lämmitysuunissa aina jumalanpalveluksen jälkeen. Partiokalenterin hallussapitoa pidettiin keväällä 1967 yhtä vakavana rikoksena kuin lehmän salalypsyä tai raskaaksi hankkiutumista muussa kuin suvunjatkamistarkoituksessa.
Marraskuussa 1967 suntion suklaavarastot löydettiin hiirien avulla. Myrkytyksen saaneiden hiirien mutkikkaita reittejä seurattiin Jeesuskennostoa ylläpitävien leskien toimesta. Hiirien jäljet johtivat tuomiokirkon kryptaan. Leskien toimesta suntion sukuelimiä pidettiin pakkohauteissa vuoden 1967 jouluaattoon asti.
Lokakuussa 1971 toisen maailmanpalon ennusmerkkejä alettiin nähdä Turun taivaalla. Taivaanvuohi teki kolme levotonta taivaankannen mittaista juoksua. Tuliperäistä ulostetta tippui Aurajoen pengermälle, josta uloste saatiin partiolaisten avulla vieritettyä jokeen.
Kirkkaana pakkasyönä marraskuussa 1973 kun tuuli kahisutti kuivia ruusupensaita tuomiokirkon seinustalla, kellonsoittaja luki tornissa kupan hidastuttamin käsin Savonarolan häväistyskirjoituksia ja poltti nyrkkiään priimuskeittimessä. Hohtava nyrkki nousi Turun ylle ja hävisi taas. Musta maitoviiksinen kissa sai silloin antikvaarinpitäjältä demonin ja juoksi läpi Turun. Se ylitti luistinradan diagonaalisuunnassa ja liukastelullaan aiheutti kaksostyttöjen kaatumisen ja välittömän kuoleman. Seuraavana vuonna säädettiin, että luistinrataa sai luistella ainoastaan vastapäivään, samansuuntaisesti kuin maito valui lavuaarista viemäriin. Vastapäivään noustiin myös kellotorniin, kun haluttiin ihastella kirkonkellojen syvää ja kumeaa pronssia.