“Monia vuosia olin myrskyjen ja kaatosateiden tarkastaja – olin itse nimittänyt itseni siihen virkaan ja täytin uskollisesti velvollisuuteni pitämällä silmällä teitä, en tosin maanteitä vaan metsäpolkuja ja kaikenlaisia palstateitä, pitämällä rotkoja silloittamalla niitä avoimina ja kulkukelpoisina kaikkina vuodenaikoina kaikkialla, missä vain jalanjäljet todistavat niitten tarpeellisuutta. ”
Thoreau kuvaa hienosti poeettista työtään. Viimekesänä mietin hivenen samantapaista hanketta, kesätyötä, mutta en saanut aikaiseksi.
Tarkoituksenani oli etsiä polkuja syvältä metsistä, mutta ihmisjalan tallaamattomia, vauhkojen vaistojen juoksemia, marjastajien surmansuita.
Luonnostelin tekstin, varoituksen sanan, jota olisin kiinnitellyt metsän puihin:
VILLISIKAVAROITUS
Jos syvällä metsässä kohtaatte polun, älkää astuko sille, vaan jatkakaa vuoritietänne. Polku ei ole jalan, vaan sorkan tallaama. Sen päässä ei ole sielua. Villisika yltää vaarallisiin nopeuksiin (60 km/h). Polku on sen pitkää taivalta ruokapaikalta pesälle, ja se kulkee sen silmät ummessa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti