Hämmästyttävän kauniita ovat Joel Lehtosen rytmit viimeisessä kokoelmassa Hyvästijättö lintukodolle:

”Ja kukkani kaunis se kuihtuu
nyt ehkä jo kohta pois…
Siks soi nyt kiurun laulu
kuin joutsenlaulu ois.

Kas, tuossa kesannolla
on kellastunut luu.
Niin ihminenkin: kuolee
ja maatuu – tuhoutuu.”