Derrida meni joku aika sitten. Mietimme torstaina ystävien kanssa teatteriesitystä hänen viimeisestä sanastaan: ”myöskin.” Ja ennen kaikkea ohjauksellisesta näkökulmasta: mitä syöttää, että näyttelijä saisi kannettua oikeaa ajatusta? Prosessista tulisi pitkä, esityksestä lyhyt. En tietenkään jatka tämän hankkeen kanssa tämän enempää (liikaa opiskelemista, alkeitakaan tuskin tunnen), mutta ystäväni innostui niinkin polttavasti, että kaavailee siitä nyt lopputyötään. .
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti