ALLITTERAATIO

Fransheimer kirjoittaa:

Jos motiivit tunnustavat sisällöllistä sukulaisuutta heti rakenteen alussa, on rakenne väistämättä vähemmän jännitteinen ja dynaaminen kuin päinvastaisessa tapauksessa. Eteenpäin pyrkimättömyys, toisin kuin loppusointuun tähtäävässä säkeessä, johtaa väistämättä läsnä olevan tarkkailuun tulevan toivomisen sijasta. Näin ajatellen on allitteraatio tilallisen runouden keino, joka jo pelkkänä foneettisena rakenteena hakeutuu kuuidylliin, pastoraaliin ja vastaaviin staattisiin tiloihin.
Uskonnollisen runouden kohdalla ei taivaskaipuuta voi runoilla allitteraation keinoin, mutta hyväksi välineeksi se osoittautuu kuvailtaessa ajantakaista ajankohtaisena tilana, ilman kaihomieltä. Se ettei allitteraatio ole pyrkivä, toivova, haluava tai himoitseva, ei tarkoita että se olisi tunnevaikutukseltaan vähäisempi rakenne kuin loppusointu. Runouden struktuurit voi mieltää tasa-arvoisina välineinä estetisoida erilaisia sieluntiloja.