AHTI

Sain ystävältäni Tampereen terveisiä:
”Menin tavoistani poiketen vähän pyöräilemään kaupungille, ja heti tuli vastaan Risto Ahti. Ahti oli hyvin tyytyväisen näköinen, suorastaan virnuileva, ulsteri lepatti avonaisena ja sikari tai joku maitotikku pölisi suussa.”

Ahti on kyllä kotimaisen lyriikan parhaita hurmioituvia ensyklopedisteja. Lukekaa esim. hakusana Vuokra-autoilijat kokoelmasta Loistava yksinäisyys (1984).

Pikkupoikina kävimme tapaamassa erästä kirjallista vanhusta. Tapanamme oli luetella hänelle kirjailijoiden nimiä, joista hän antoi nopeat arviot muutamalla sanalla. Risto Ahdin nimen kuultuaan ukko totesi: naimarunoutta.

Tämä arvion takia tutustuin Ahtiin jo varhain.

Ahtia pitää vaan lukea säästeliäästi: sanonta tarttuu. Näin on kyllä kaikkien lukukelpoisten kohdalla. Esim. Haavikkoa ei missään nimessä saa antaa kirjoittavan nuorison käsiin. Samoin on oltava tarkkana vaikkapa Kiven, Lehtosen, Tiisalan, Aronpuron, Inkalan, Tuomas Anhavan, Hellaakosken, Mustapään, Kramsun, ja Kailaan kanssa.