Kuolan niemimaalta on löydetty jättimäiset hampaat. Niin kuin ruumis olisi kadonnut, happo syövyttänyt sen, säteily tehnyt olemattomaksi, niin kuin me emme olisi maailmankoiran ruumis. Niin kuin me emme olisi loputtomasti painottaneet hampaiden näkymättömyyttä.

Kirkonkello maailmankoiran kaulassa ei ole lyönyt enää tasatunnein. Kiertääkö se yhä maailmaa vai onko se loittoneva soitto kylmyydessä, sydämen takamailla. Onko koirasta tullut herra, vai onko herran kutsu kuurouttanut korvamme.

Kuolan niemimaalta on löydetty jättimäiset hampaat. Niin kuin ruumis olisi kadonnut, happo syövyttänyt sen. Ehkä se onkin vastannut herransa kutsuun, ehkä kello soittaa enää mätänemisen viimeiset tuhat heikkoa säveltä.