keskiviikkona, maaliskuuta 25, 2009

Aamupäivällä isä soitti tyttärelleen Helsinkiin. Iltapäivällä tytär soitti isälleen Ouluun. Alkuillasta äiti soitti sekä Helsinkiin että Ouluun. Ennen nukkumaanmenoa soitettiin vielä hyvänyönpuhelut. Heti aamusta äiti halusi puhelimitse varmistaa että kaikki oli kunnossa. Herättyään isä ei tiennyt tästä vaan näppäili tyttärensä numeron. Tytär soitti pian kaverilleen ja kertoi etteivät vanhemmat anna hänen nukkua. Kaveri oli krapulassa ja ärtynyt aikaisesta soitosta ja soitti tästä poikaystävälleen joka ei halunnut asiasta tietää. Hän kertoi tästä puhelimitse työkaverilleen. Äiti piti puhelinta tiskipöydällä kun kuori perunoita. Kohta se soi. Isä soitti meluavaa myyntipuhelua halkopinon luona. Naapurin avonaisesta kuistinovesta kuului riidan toinen osapuoli. Lounastauolla tytär tarkisti puhelut matkapuhelimestaan ja soitti kahteen tuntemattomaan numeroon. Poliisi pani merkille toisen ja aprikoi. Ohituskaistalla äiti vastasi ex-miehensä soittoon. Isä soitti tyttärelle kolme kertaa ruokakaupan jonosta, mutta tytär puhui pitkää puhelua. Tyttären kaverin naapuri ahdistui kun ei ollut saanut viikonloppuna ainuttakaan puhelua. Hän valitsi pikavalinnasta numeron, mutta empi.

2 kommenttia:

Prospero kirjoitti...

Kovaa kamaa. Tuoretta ja yllätyksellistä. Ajankohtaista.

En yleensä pidä vertailusta, mutta teksti tuo paikoitellen mieleen Turkan kirjan aiheita. Ja se ei ole moite.

Jukka Viikilä kirjoitti...

Kiitoksia, Turkan kirja on tuttu ja välillä olen joutunut näkemään oikein vaivaa poistaessani sen vaikutuksia teksteistäni. Onneksi hukkasin kirja erään runoilijan pöydälle parisen vuotta sitten.

 
Site Meter