keskiviikkona, maaliskuuta 22, 2006
Aina puhutaan hiljaisuudesta joka tulee kuultavaksi kun vitsaus loppuu, heinäsirkat lopettavat.Vai, kun runoilijat, rumat ja nukkavierut, nehän puhuvat keskenään vain siistejä muodollisuuksia, tai kun kokemattomat aikamiespojat jotka eivät koskaan polta tupakkaa ja käyttävät alkoholiakin vain kohtuudella, travellerit pöpöiset paneskelijat, polvet pettävät raivosta, epätoivosta, uskovat maailmankylään johon Suomea ei lueta, kun naisen ryhtiä suoristaa seksikumppanien määrä, herra jeesus, tässä maassa jossa miehille kelpaa kuka ja mikä tahansa, ja lääketieteen, kauppakorkeakoulun, teknisen korkeakoulun opiskelijat etsivät hengestä taitoa puuvillahousuissaan, jarrutukissaan, värittömät naisystävät kainaloissaan. Mitä äiti lauloi? Mitä tunnustuksia vei mukanaan karannut poikaystävä, mihin ne vei, mitä niillä osti? Helsingin keskustastakin on löydetty heinäsirkka. Oulu ei ole täältä kaukana, Jyväskylä, Parkano. Pikkulapsella se rapisi nuuskapurkissa, otti voimaa tupakasta, kasvoi ulos purkistaan, hyppäsi, hajotti lasin ja meni kellarin ikkunasta sisään. Nyt juoksee hullun lailla radan viertä, taskussaan DV-kamera ja juopon runkku ja miten potentiaalia häviää kun varaa kondomin lompakkoon tai päättää seurustelun, jumalat lopettavat uskomasta, saatekirjeitä, akku lopussa, mutta kahvi antaa toivoa, ihanampaa ei ole kuin saunaankutsu, joku sanoo sinua moderniksi kirjoittajaksi, sekasotkussasi tulet ylvääksi, lahjoitat armoa. Mitä vähemmän tätä ajattelen sen suuremmaksi sirinä käy. Mitä enemmän, sen suuremmaksi heinäsirkka kasvaa ja aina puhutaan hiljaisuudesta joka tulee kuultavaksi kun vitsaus loppuu, heinäsirkat lopettavat. Ajat maaseudulle. Pyörän kellossa kilisee pilleri, pahanhetkenvara. Lehmänkellot nousevat matalampina taajuuksina kilinän alle. Pääskysen nokassa on kivi, joka kasvaa nopeasti lähestyessään maata. Samanlainen kivi hankaloittaa polkimen pyörimistä, mutta murskaantuu kirkaisten. Tuulimyllystä irtoaa siipi ja lentää taivaan korkeuksiin. Taivas tummenee. Tuuli yltyy yltymistään. Pian alkaa sataa ja aina odotetaan suurempaa sadetta, suurempaa ääntä joka peittäisi vitsauksen, ja yhä kovempaa puhutaan hiljaisuudesta joka tulisi kuultavaksi kun heinäsirkat lopettaisivat.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti