En oikein millään raaskisi lukita polkupyörääni,
syyttää sillä tavalla ihmisiä epärehellisyydestä.
Olen nähnyt heidän vilpitöntä sääliä kuvastavat ilmeensä,
kun olen murehtinut kadonnutta pyörääni,
ostoksien aikana vietyä.
Illalla asetan lihamureketta korkealle.
Sitä vie lentokykyiset tai orava,
mutta voihan myös sataa, rankasti ja tuulla
niin että kaikkea korkeaa tippuu alas ja moni
joka on alhaalla vaihtaa paikkaa.
Portti voi ruostua auki, eikä se siitä enää hievahda.
Lumeen syntyy yöllä jälkiä,
koluavat liiterissä, grillipaikalla, autokatoksessa.
Miten sitä harmistuukaan aukinaista porttia,
että ihminen olisi vilpitön, tahraton, jäljetön,
ilman sen liikkumattomuutta.