Halu ja nautinto ovat kulttuurillisia, antropologisia ja toisarvoisia ilmiöitä, jotka eivät viime kädessä kerro paljon mitään seksuaalisuudesta. Sen sijaan että ne olisivat määrittävä tekijä, ne ovatkin läpikotaisin sosiologisesti määrittyneitä. Yksiavioisessa, romanttisessa ja rakkauteen perustuvassa järjestelmässä ne voi saavuttaa vain rakastetun olennon kautta, joka on yksi ja ainoa. Siinä vapaamielisessä yhteiskunnassa, jossa Bruno ja Christiane elivät, virallisen kulttuurin (mainokset, lehdet, sosiaaliset organisaatiot ja julkinen terveydenhuolto) tarjoama seksuaalisuuden malli perustui seikkailulle: sellaisessa järjestelmässä halu ja nautinto tulivat viettelyn jälkeen, jolloin korostuvat tuoreus, intohimo ja yksilöllinen luovuus (jotka sivumennen sanottuna ovat työntekijöiltä työmaailmassa vaadittavia ominaisuuksia).
- Houellebecq, Alkeishiukkaset, 1998