KATSELIN KIRJOJA

Eeva-Liisa Mannerille

Antikvariaatti on katutason alapuolella: siellä myydään tuoreutensa menettänyttä.
Kirjapinot kohoavat kattoon. Pornoa saa kyyristellä lattianrajassa. Kauppias on jo aikaa sitten lakannut lukemasta. Hänestä on tullut ronski ja suurpiirteinen paskanluoja.
Kello kilahtelee tasavälein. Vain edestakaisella liikkeellä saa nappulaa. Se tiedetään niin Aleksiskivenkadulla kuin täälläkin.
Ummetuksesta kärsivä kahmii henkensä hädässä ja nousee portaat raskain askelin, kaksi täpötäyttä pussia heilahtelee kirkonkellonraskaasti, kahta pikkupussia housuissa ei enää mikään voima saa liikkeelle. Tarpeettoman keräilijä siirtää itseään kohti kotiaan, jossa aikoo jälleen kerran ahtaa kupunsa täyteen raskasta, kuidutonta, paskasta, sulamatonta.
Ja taas kilahtaa kello. Ripuloija viskaa silosäettä portaita alas. Lahjat ja arvostelukappaleet, kaiken eteensä sattuneen. Mikään ei imeydy hänellä ravinnoksi. Ervasti on sikäli tyytyväinen että kauppa käy, sontaa möyhitään eikä se pääse kovettumaan. Ja saahan siitä päivän päätteeksi kahvin. Google-mainoksilla ei saisi.