Kenen jälkinä me täällä haluamme säilyä
emme itsemme
emme itsemme
vaan jonkun joka on toista
- Matti Tiisala (muistinvaraisesti)

Porraskaide jää värähtelemään,
kun otan siitä tukea huimauksen hetkellä.
Naapuri tuntee sen noustessaan.
Kaiteen varaama energia siirtyy naapurin
vanhanaikaiseen rannekelloon liikuttaen sitä muutaman minuutin.
Miten opettaa kappaleille muistamista?
Miten hedelmöittää itsensä ulkopuolista niin
että käännettyä selkänsä kasvu jatkuisi?
Jatkaako auto matkaansa
jos pysäköin sen rinteeseen ilman käsijarrua?
Katson taakseni: auto lipuu sunnuntaivauhtia
tyttöjen ja kioskin ohi. San Francisco on mäkinen kaupunki.
Jos ostoksilla mieleni kiinnittyy
johonkin erityiseen vaatekappaleeseen ja unohdan,
seisoohan silloin auto sillä paikalla mille sen jätin?
Naapuri kohisuttaa putkia.
Television aikakaudella asukkaiden
yksilöllinen verenkiero on ulkoistettu
betonielementtien välissä kulkevaksi putkistoksi.
Pientalo-alueiltakin ulosteet vedetään viemäriin,
jossa ne taistelevat yksilöllisyydestä
vuokra-asuntoloista syöksyvän ulostemassan kanssa.
Vedenpuhdistamolla kaikki on yhtenäistä,
sekoittunutta ja arvotonta muistella:
sontaa. Sonnasta
palaa luontoon vain kaikkein karkeimmat ravinteet.