UNELMA KEVÄÄSTÄ

Uuden sadon kasvihuonekurkut, mopedit, moottoripyörät,
kuivan hiekan tuoksu ja tuntu silmissä,
koloistaan kaivautuneet puliukot kirmaavat, sylkevät koulutyttöjen keskellä.
Hymyilevä isä tulee pojan kanssa. Poika taluttaa uutta polkupyörää.
Yhtä julma kun on lapsen keväinen leikki,
on hänen rukouksensa puhdas. Luontevasti lapsi tappaa kissan,
ja yhtä luontevasti hän vastaanottaa rukousvastauksen,
kiiltävän polkupyörän sellofaanissa.
Jos taivaanisällä on vielä vanhatestamentillista ankaruutta,
hän ja lapsi ymmärtävät rukouksessa toisiaan.
Ja äiti nostaa pyykkiä narulta. Syömään, huutaa.
Lapsi ajaa onki olalla joelle. Viemäri on vaarallinen,
sen pyörteissä kelluu puliukon sonta ja siemen.
Lapsi ylittää köyden varassa pyörteet,
alla puhuu ankaran Jehovan ääni.
Ja siellä jo äiti imettää perheen pienintä.
Ja tuolla isä retkahtanut riippukeinuun Hustleria selailemaan.
Iltasella lapsi työntää pyörätuolissa olevaa luokkatoveriaan kuraviemäriin.
Hän ei siedä epäuskoa.
Oja kiehuu lakia ja ankaruutta.
Tällöin ensimmäinen pääskynen nousee taivaan korkeuteen,
omantunnon ensiääni.
Sen äänen peittää pienlentokoneen pärinä.
Ihmeellistä on ensimmäinen potkurin ääni taivaalla. Koko perhe
kääntyy sitä katsomaan.