Marcel Duchamp, 1952.


(…) …sista olosuhteista johtuen on hänen viipymättä tultava luokseni. sanokaa se hänelle. helle ei tee hänelle hyvää. valtaosa vuodepaikoista on nyt täynnä, kun kuumuutta on jatkunut kahdeksan päivää. teettekö te vieläkin noin, kaivatte tupakanpurunne taskunpohjilta. miksi ette säilytä niitä rasiassa? osan potilaista voin kyllä kotiuttaa päivän kahden sisällä. siihen tarvitaan vain välineistöä, jota meiltä ei löydy. ilmoittakaa hänen vaimolleen lehden välityksellä, että hänen miehensä ei ole tavattavissa määrittämättömään aikaan. ehkä se saa hänet palaamaan kotiinsa. missä muuten te näitte häntä viimeksi? onko hänen kuukautiskiertonsa jo palannut ennalleen? minun mielestäni on kohtuutonta vaatia kotiopettajalta sellaista työmäärää lasten kanssa. on kai hänelläkin edes jonkinlainen yksityiselämä? eikö hän tapaillut aikoinaan sitä armenialaista sotilasta? mitä heidänkin suhteelleen nyt kuuluu? lisäksi kiinnittäisin teinä huomiota heidän pihamaallaan liikuskelleisiin henkilöihin. postipaketit, joissa ei lue lähettäjän nimeä voivat sisältää mitä tahansa. toistan: mitä tahansa. myös postipaketteihin joissa lukee lähettäjän nimi, on suhtauduttava varauksella. kaupungissa on havaittu lukuisia viestintuojia, joita ei ole sen koomin näkynyt. minä en ota vastaan lähetyksiä tuntemattomilta posteljooneilta, enkä syö eläimiä joitten nimeä en tunne. toivoisin myös, että nyt viimein hävittäisitte sen romu-auton pihamaaltanne. ruoste saa lapset sairaiksi. ottakaa nämä sanani vakavasti näissä poikkeusolosuhteissa. sääennusteiden mukaan lämpimänrintaman pitäisi väistyä viikon puolentoista sisällä, mutta ne ovat vain ennusteita. (…) minun on nyt jatkettava kierrostani, mutta jos haluatte, voitte kävellä mukanani. mutta kävelkää sivullani, älkää edessä, älkääkä missään nimessä takana. joskus minä jään odottamaan pumppuovien sulkeutumista. ne eivät sulkeudu. seison käytävässä pitkään ja sitten hakulaite soi. uskon että osa potilaistani voisi herättää mielenkiintonne. sanomalehtimiehet, jotka kuvittelevat pystyvänsä antamaan yleisölle vääristymättömän kuvan tapahtumista, ovat alkaneet käydä hermoilleni. olenkin antanut määräyksen että heitä ei saa enää päästää sisään. sanomalehtikirjoittamisessa on kysymys tapahtumien eristämisestä siltä alueelta, jossa ne voisivat kohdata lukijan kokemuksen. Journalistisen tiedon periaatteet: uutuus, lyhyys, ymmärrettävyys ja ennen kaikkea yksittäisten uutisten keskinäisen yhteyden puute (…) taitto ja kielenkäyttö. ennen kierrosta minun on käytävä vielä kysymässä, jos olisin saanut puheluita. ties vaikka hän olisi ottanut yhteyttä. tai hän. minä olen pannut heidän kuvat seinälleni. huomaatteko miten ne jatkuvat toisesta toiseen? huomaatteko kun hän kysyy, hän miettii vastausta, mutta hän jo tietää, eikä malttaisi odottaa vuoroaan. minä pelkään auringon päivittäistä haalistavaa vaikutusta. olen pannut merkille sen kuunnellessani vanhoja nauhoja. kävelkää käytävän päähän ja menkää viimeisestä ovesta sisään. tulen pian perässä. näette mitä minä olen tarkoittanut käyttäessäni hänestä vertauskuvallista nimitystä taikuri. kai te muistatte vielä kun lausuimme Desnosin runoa: ”Salatakseen jälkensä hän / teki sormiinsa hansikkaat / verisestä saaliistaan.”