Totta kai kun lamput pannan kantoihin yhdellä kertaa ne sitten sammuvatkin samoihin aikoihin. Ei ole ihme että äkkiä elää pimeässä.
Samoin käy sukupolvienkin kanssa: kohta ovat kaikki poissa.
Kaikki hajoaa yhdellä kertaa. Siitä ikävä, kun näkee yhden kuolleen lehden ilmassa,
tai kun tuoli naksahtaa hiljaa, kokeilevasti: on katto, kaikki enteet romahtamassa päälle.
Lisäys:
jospa kerran …
Bachelardin lukeminen loppuisi, kertaheitolla ja ilman kiemuraisia selityksiä. Kaikkien mukavien takkatilojen sähkötulisijat sammuisivat saman päivän aikana. Syyksi todettaisiin: takkojen ikä oli kaikilla kutakuinkin sama.
keskiviikkona, marraskuuta 03, 2004
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti