ENNEN LUMENTULOA

Miellyttävä tällainen myöhäis-syksyn kirkas ja tarkka, esteetön sää. Ennen kuin lumi peittää paljaana näyttäytyvät vertauskuvat.

Mietin kahta sään havainnoijaa. Joseph Mallord William Turneria ja John Daltonia. Kumpikaan ei säästellyt voimiaan sääilmiöiden ylöspanemisessa.

Turner sidotutti itsensä vielä 77-vuotiaana laivanmastoon, josta oli hyvä näkymä nousevaa myrskyä kohti.
Friedell kirjoittaa Turnerista:
”Hän maalasi kostean höyryn, lyijyhohtoisen usvan, tulipaloja ja lumimyrskyjä, rohkeni käsitellä kaksinkertaisia valo-ongelmia kuten ”Auringonnousua rajuilmassa” ja ”Taistelevaa Temeraire`iä”.

John Daltonin kirjasi 200 000 säähavaintoa. Tutkimista, tutkimista, tietoa jota systematisoimalla voisi oppia parempaan ennakointiin, harkittuihin yllätyksiin, päiväjärjestyksen tarkempaan suunnitteluun ja tuloksellisempaan itselääkintään.
Ensimmäisenä herättyään havainnoi sään. Matalapaine lisää onnettomuusriskiä, ainakin täällä Saksassa sairaalat kohottavat silloin valmiuskykyään, matalapaineen aikana en mene ulos; kaatosade on kuin sota: kellariväki valloittaa kadut, kurjin kruunautuu johtajaksi. En mene ulos kaatosateella; sumussa navigoidaan muistin avulla; pakkasta käytetään vain taipaleena; auringonnousu myrskyssä on jännitteinen luonnonkuva; laajat helteet kitkevät yhteiskunnan ruusupenkkiä rikkaruohosta ja kuivuneista lehdistä, helteisenä aikana vältän ulosmenoa; ukkosen ääntä en ole kuullut identtisenä kaiuttimista, eikä revontulen koko laajuutta kyetä esittämään elokuvan keinoin; 1000 havainnon rajapyykki, luonnonolot joko houkuttelevat ulos tai ajavat sisään, sääpäiväkirjan pitäminen on kirjallisia sisätiloja, takkavalkeaa ja aristokratian mennyttä elämänrytmiä, raikas kesäpäivä on aina ajanmukaista, mutta iltaa myöten se joutuu alttiiksi monille vanhan ja uuden väliintuloille.