lauantaina, lokakuuta 31, 2009

”Ja mikä heitä esti? Heidän persoonallisuutensa ja menneisyytensä, tietämättömyytensä ja pelkonsa, arkuutensa, turhankainoutensa, kyvyttömyytensä vaatia asioita, kokemuksen puutteensa ja jäykkyytensä, joka oli jäännettä uskonnollisesta ahdasmielisyydestä, heidän englantilaisuutensa ja luokka-asemansa sekä historia itse. Ei siis paljon mikään. ”
- Ian McEwan: Rannalla (2007), suom. Juhani Lindholm.

keskiviikkona, lokakuuta 28, 2009

Tyhjennettyjen tai silleen jätettyjen huoneiden ovet suljetaan. Elämä keskittyy pöydän ääreen. Lehdet haravoidaan keskelle pihaa. Kaatuneen pyöräilijän ympärille kokoontuu ihmisiä kuin pidettäisiin mullistavaa puhetta. Hävittäjä lentää yli. Elämä keskittyy mittarilukemiin. Autot kerääntyvät valaistun talon ympärille. Ilo on paennut sylivauvaan. Konditoriasta juostaan lämpimäisiä. Paleltuneet reidet avautuvat hirveään nautintoon, jota ei enää suojele tapa eikä tyyli.

tiistaina, lokakuuta 27, 2009

Jumala karkotti Kainin veljentaposta, mutta pani häneen merkin jotta häntä ei tapettaisi ja hän voisi lisääntyä ja tulla myöhemmin tuomiolle.
Minkälainen merkki voisi pelastaa ihmisen toisen ihmisen julmuudelta?
Puujalka? Eric Dolphy-pahka otsassa? Täydellinen periksi antamisen kyky kaikessa? Ylimaallinen kauneus? Potentiaalisen orjan ulkomuoto? Maailmanselittäjän silmät?
Tiesitkö että maailman parhaan levysoittimen levylautanen on kahden tonnin painoinen? Se on hihnavetoinen ja sitä pyörittää polttomoottori. Tiedät varmasti homopornon? Ridgeä näyttelevä Ron Moss on muuten tosielämässä Eric Forresteria näyttelevää John McCookia vanhempi. Ja McCook, hän on homopornomiehiä. Eikä tässä vielä kaikki. Puhdashopeakaapelit jotka lähtevät levysoittimesta RIAA – vahvistimeen ovat reiden paksuiset.


Pieter Verbeeck, n. 1652

Kun hevosmies kuolee matkalla kaupunkiin, sisäiseen tai ulkoiseen luotiin, jatkaa hevonen matkaansa ja kertoo sen mitä on kerrottavana. Kun hevonen kuolee, sisäiseen tai ulkoiseen luotiin, tekee ratsastaja samoin, patikoi kaupunkiin ja kertoo sen mitä on kerrottavana. Kun molemmat, sekä mies että hevonen kuolevat, kumpi sisäiseen kumpi ulkoiseen luotiin, syntyvät madot. Niiden matka kaupunkiin on pitkä, mutta mikään, sisäinen tai ulkoinen, ei uhkaa niitä.
Hevosentappo Erno Paasilinnan kuvaamana kirjasta Kadonnut armeija:

Etsittiin tasainen paikka nuotioiden takaa. Hevonen sidottiin puuhun kiinni. Koko toimitus alkoi muistuttaa teloitusta.
Kun kiväärinlaukaus jymähti, hevonen putosi alas ja alkoi potkia maata kuoleman kauhussa. Se ulosti verensekaisen, limaisen ulosteen ja korisi aivan kuin olisi yrittänyt saada hengitetyksi. Toinen laukaus ammuttiin päähän, se räiskähti aivan kuin olisi pirstonut puuta. Hevonen kaatui kyljelleen, sen pää jäi liian lyhyen marhaminnan vuoksi roikkumaan puuhun, aivan kuin hevonen olisi hirttynyt.
Jokin ajan kuluttua maassa oli kasa värisevää lihaa, talja, polvista leikatut jalat, nylkemätön pää, kasa höyryäviä sisälmyksiä.
Kun lihat jäähtyivät, kenttäkeittiössä valmistettiin keitto, ja miehet söivät sitä nuotioillaan hiljaisina, mantteleihin kääriytyneinä, metsään katsellen.

maanantaina, lokakuuta 26, 2009

Mihin kaikki kadotettu joutuu?
Poika katosi aaltoihin Barbadoksella. Säätiedottaja hävisi kuvasta kesken lähetyksen. Trombi pyöri hetken pellolla ja katosi sitten jäljettömiin. Navigaattorilaitteen kuva katosi risteyksessä.
Kari poistettiin merikortista. Ihastuksen tunne katosi tytön rinnasta huvittelupäivän jälkeen. Rakkaus katosi velkahuoliin. Nainen palasi eläinlääkäristä roikottaen tyhjää hihnaa kädessään. Koti paloi savuna pakkastaivaalle. Kun tupakasta oli enää holkki jäljellä, hetki loppui. Vieteriauton teho loppui kynnykselle. Keitinvesi jätti haihtuessaan perunat helvetin tuskiin. Kylläisyys katosi röyhtäykseen. Kurkiaura katosi hauleihin. Bändi hajosi. Vaiva katosi hyvin nukuttuun yöhön. Kun hän heräsi sairaalan sängystä, oli elämästä kadonnut seitsemän vuotta. Veri pyöri lavuaariin. Historioitsija sivuutti kokonaan 2000 – luvun runobuumin. Löytötavaroiden tietokanta katosi tietojärjestelmästä. Murtovaras löytyi, mutta arvoposliinit menetettiin. Lottonumero pyyhkiytyi kupongista. Nuudelit loppuivat varastosta. Pääsiäisenä haudalle tulleet naiset löysivät tyhjän haudan. Muistelmista ei ollut varmuuskopiota. Ducks hävisi neljännen perättäisen kotiottelunsa. Lääkäri antoi kaksi kuukautta elinaikaa, mutta potilas eli vain yhden.
Kaatopaikka on täynnä! kun kurkiaura ei suostu lentämään sen ylitse, vaan kääntyy kohti tuulipuistoa. Tuulipuisto toimii! kun se ei jätä ainuttakaan lintua silppuamatta.

*

Täälläpäin on lintuja jotka ruokailevat aina samaan aikaan, samassa tehtaansuussa. Ja rojahtavat nälkäkuoleman koittaessa yhtenä parvena alas. Ja kaloja. Nousevat parvena pintaan, mutta silloin linnut ovat jo menneet.
OHJEISTUKSIA

Olet juuri surmannut juopon isäsi. Tulet lumimyrskystä sisään. Aiot nyt viimein tehdä tiliä vaimosi vuoden jatkuneesta salasuhteesta. Muista: sinulla on koko ilta aikaa. Puista vaatteet. Pese kädet. Mitä tahansa. Istu sohvalle. Avaa uutiset.
Olet käynyt kioskilla tarkistamassa lottorivin. Seitsemän oikein. Tulet lumimyrskystä sisään. Naapurin pariskunta on käymässä, vaimosi keittelee kahvia. Kehu rouvan uusi laukku, kampaus. Maistele kerrankin domino. Siirry ehkä sohvalle. Avaa uutiset. Mainoksia.
Olet tulossa sairaalasta. Syöpää se oli. Tulet lumimyrskystä sisään. Vaimosi ahkeroi esitelmän kimpussa. Lapsi on viety hoitoon. Puhelinmyyjä soittaa. Vastaa vain puhelinmyyjälle.
Kaahaat pihaan. Olet kuullut autoradiosta ydinlaskeumasta joka on saavuttamassa kaupungin. Tulet lumimyrskystä sisään ja haistat vaimossasi jälleen vieraan miehen. Rauhoittele itsesi. Ehdota kahvihetkeä. Vaimo on avaamassa uutisia. Ota nätisti kapula ja suutele häntä suulle.
Olet tulossa eläinlääkäristä. Kissa on karannut matkalla. Olet hankkinut uuden, samanvärisen. Tulet lumimyrskystä sisään. Vaimosi tulee iloisena vastaan. Kissa on lumimyrskyssä. Anna kissa vaimosi syliin.

sunnuntaina, lokakuuta 25, 2009

Eikä päättyminen, ehtyminen,
vaan pelko anastaa päivämme.

- Matti Tiisala: Uneksin kuun (1986)
Kun näkeviä oli jäljellä enää muutamia kymmeniä, sammutettiin kaupungista valot. Mustat opaskoirat ennakoivat grillien uudet herkut ja isännät säntäsivät matkaan. Kaupunki oli tummaa kuhinaa tulvillaan. Vain näkevien anomaaliset otsalaput piirsivät sinne tänne reittejä, joita hiljaiset tutkat ottivat vastaan laiskasti kääntyillen. Lienee totta ettei kaupunki ollut muuttanut todellista kokoaan, mutta yleinen kokemus oli toinen. Kaukainenkin, kuten suuren tavarajunan kolke, tuntui olevan käden ulottuvilla, siirrettävissä olohuoneen matolle, linjavaihteelle.

lauantaina, lokakuuta 24, 2009

Pääsiäisenä naiset löysivät Jeesuksen haudan tyhjänä ja pitivät tätä suurena ihmeenä ja todisteena.
Todellisuudessa naiset kävivät väärällä haudalla. Ei aivan viereisessä, mutta sitä seuraavassa luolassa nukkui Jeesus hyvinkin tavallista suurta unta.
Naiset hakivat paikalle Pietarin ja Johanneksen ja hekin todistivat että Jeesuksen ruumis oli poissa.
Poissa se olikin, koska kannibaalit olivat varastaneet sen. Kilometrin päässä Tyhjän haudan ihmeestä Jeesusta valmisteltiin viimeiseksi ateriaksi.
Naisten ja opetuslapsien lisäksi Tyhjän haudan ihmettä kerääntyi katsomaan myös muuta väkeä, ohikulkijoita, pienempiä profeettoja, kerjäläismusikantteja. Joukkohysteria sai heidät kaikki toteamaan: ihme!
Todellisuudessa Jeesus ei ollut kuollut ristillä, vaan ainoastaan pökertynyt. On edesvastuutonta kantaa tajuton hautaan, mutta sitähän tapahtuu alinomaa. Yöllä Jeesus heräsi pimeässä haudassa ja jumalallisilla voimillaan siirsi kiven sen suulta.
Todellisuudessa Jeesus ei pökertynyt ristillä.

perjantaina, lokakuuta 23, 2009

"Salo-Miehikkälän asukkaat haluavat kohentaa Hulkkianjärven tilaa tyhjentämällä sen väliaikaisesti."
"Järvien tyhjentämistä on kokeiltu Suomessa vasta vähän. Kaakkois-Suomessa myös Lappeenranta suunnittelee Haapajärven tyhjentämistä." YLE.fi 19.10.2009


Sujuvampien olutiltojen tähden.
”Perhe on maailman väärien tietojen keskus. Perhe-elämässä täytyy olla jotain, mikä synnyttää asiavirheitä. Liiallinen läheisyys, olemisen meteli ja kuumuus. Ehkä jotain vielä syvempää, kuten henkiinjäämisen tarve.” Don DeLillo: Valkoinen kohina, suom. Helene Kortekallio.

torstaina, lokakuuta 22, 2009

HENKILÖN ARVUUTTELU

Rukoileeko hän hädän hetkellä jumalaa johon on päättänyt olla uskomatta? Uskooko hän paratiisin olevan hyvää ruokaa ja erinomaista seksiä? Kokeeko hän sietämätöntä sääliä kidutettuja eläimiä kohtaan? Pukeutuuko hän kidutetun eläimen nahkoihin? Pahoittaako hän mielensä toisen menestyksestä? Kokeeko hän joinakin aamuina sietämätöntä kiinnostusta lähes kaikkea kohtaan? Käyttääkö hän tämän kiinnostuksen järkevästi vai tuhlaako hän sen lehteen? Kulkeeko hän kartanmukaisia reittejä ennen nukahtamistaan? Onko hän kulkenut tällä tavalla toiseen kaupunkiin, maahan, maanosaan? Samantha Foxin luokse? Uskooko hän, että on merkittäviä asioita, joilla ei ole mitään tekemistä politiikan kanssa? Keittääkö hän salassa kirjallista pommia? Uskooko hän, että kaikkein merkittävimmät asiat ovat mielikuvituksen tuotetta? Hyytelöikö hän mielessään valtameren ja nostaa sen suurilla laitteilla ilmaan? Uskooko hän että hänen elinaikansa riittää muutokseen kokonaan toiseksi ihmiseksi? Riittääkö hänen keskittymiskykynsä 20 minuuttia pidempiin suorituksiin? Onko kirjosieppo hänestä harakan pienoismalli? Osaisiko hän selittää radion toimintaperiaatteen kivikauden ihmiselle? Osaako hän selittää humalaiset toimintaperiaatteensa? Onko hänen tylsyytensä vain muiden ihmisen virheellistä päättelyä? Kiusoitteleeko hän itseään alastonkuvilla jos on päättänyt kokeilla selibaattia? Tuntuuko hänestä lennon jälkeen kuin olisi saanut uuden elämän? Vai tuntuuko hänestä että häneltä olisi viety jotakin? Tuhoaako hän mielellään itselleen vähäpätöistä mutta toisille arvokasta? Tajuaako hän autoillessa liikenteen vaarat? Osaako hän olla sanomatta jatkuvasti viimeisiä sanojaan? Nihiloiko hän maailman parhaita perseitä kuvittelemalla niihin iho-ongelmia? Tekeekö hän tämän arkirauhan ja perheonnen vuoksi? Syyttääkö hän epäonnestaan sukupuoltaan? Tunteeko hän syödessään olonsa merkillisellä tavalla syylliseksi? Onnistuuko hän vuodattamaan kyyneleitä ajattelemalla itseään pikkulapsena? Kiusaako hän itsensä oloisia pikkulapsia? Itkeekö hän ainoastaan kuolleitten ja vaarattomien vuoksi? Rakastaako hän jossakin ihmisessä tämän kaikkia ominaisuuksia? Aikooko hän puheenpartensa kaltaiseksi? Näkeekö hän mahdollisuuksia kätevyyteen siellä missä muut nauttivat sujuvuudesta? Onko hänellä voimaa taistella oksennusta vastaan? Nauttiiko hän olla aivastuksen armoilla? Nauttiiko hän jos on eksynyt pääsemättömiin pitäessään juhlapuhetta? Nauttiiko hän taitojensa riittämättömyydestä? Ajatteleeko hän, että aina on jäljellä irstailu? Ajatteleeko hän, että elämä on häpeällistä, ellei hän saa julkisuutta? Ajatteleeko hän, että Idänsiilikkäät ovat harvinaisia vain siksi että perhostutkijoita on niin vähän? Onko hän perhostutkija? Onko hänellä taipumus saada jumalallisia voimia pienistäkin itseensä kohdistuvista huomionosoituksista? Ampuessaan pistoolilla, tunteeko hän luodin lähtevän pistoolista vai syvemmältä, sydämestään? Noustessaan korkokengille huimaako häntä oma kauneutensa vai rumuutensa? Ajatteleeko hän, että mittava palkankorotus merkitsisi enintään laadukkaampia tuoremehuja? Onko hän joutunut pienoisrautatieonnettomuuteen? Uskooko hän olevansa hajulla siitä, miltä olemattomuus tuntuu? Kuvitteleeko hän sokkeloisia tunneleita? Pelkääkö hän, että olisi aina löydettävissä? Onko hänen vihansa riittävän vahva hakkaamaan maassa makaavaa? Saavatko hukatut vuodet hänet kauhuihinsa? Saako tietokoneen elinkaari hänet kauhuihinsa? Kun hän on nukahtamaisillaan, ajatteleeko hän olevansa junassa tai jokilaivassa? Matkustaako hän niissä yksin vai kaksin? Pitääkö hän city-kania kaikesta huolimatta söpönä? Pitääkö hän missejä kaikesta huolimatta söpöinä? Saapuuko hän kaikesta huolimatta paikalle? Onko hän hankkinut hammaslääkärin numeron, mutta viivyttelee soittamista? Onko hän lähtenyt seuraamaan jotakuta ja tajunnut, että syntyvä reitti on myös hänen ainoansa? Onko hän maksanut taudinaiheuttajia sisältävällä setelillä? Onko hän nähnyt variksen muuttavan reittiään kaatopaikan kohdalla? Onko hänen vuokseen muutettu reittiä? Jos kaikki hänen vaikutuksensa yhteiskuntaan poistettaisiin, miten huomattavasta häviöstä puhuisimme? Avautuisivatko haudat? Toimisivatko junat? Katoaisiko nauru? Saisiko punarinta pihapuun? Rakastuuko hän ihmisessä yksityiskohtiin, kuten arpiin ja luomiin? Onko hänestä kiihottavaa ostaa kallis tavara uuteen asuntoon? Ajatteleeko hän olevansa sukua? Ajatteleeko hän olevansa skeneä? Antaisiko hän omaisuutensa romanialaisille, jos ei olisi niin köyhä? Antaisiko hän omaisuutensa romanialaisille, jos ei olisi niin rikas? Tajuaako hän yhtenä päivänä, ettei hänen levykokoelmansa kerro mitään hänen todellisista kyvyistään? Hävittääkö huonosti istuva vaate hänen ihmisarvonsa? Häpeääkö hän samantakkisuutta? Onko hänen vuokseen jonkun kuoltava? Onko hänen kuoltava muiden vuoksi? Kokoaako hän työlään rikkauksia mahtaville miehille ja naisille? Käytetäänkö hänen kokoamansa rikkaudet hyvin? Osaako hän suhtautua tyynesti ikääntyvien poliitikkojen suosioon nuorten naisten keskuudessa? Vainoaako hän pahoja ajatuksiaan? Saako hän ne kiinni ja kuritettua? Palaako hän mielellään syntymäänsä edeltävään aikaan? Rakastaako hän viinirypäleitä? Hyväksyykö hän rusinan? Onko lapsella hänen mielestään iso pää siksi, ettei aikuinen viehättyisi hänestä seksuaalisesti? Vertaako hän sitä joskus kypärään? Osaako hän pysytellä keskustelun ytimessä? Entä oman potentiaalinsa ytimessä? Luottaako hän mustalaiskellon aikaan? Protestoiko hän kapitalismia vastaan jättämällä hampurilaiskääreet McDonaldsin pöytään? Onko hänellä erehtymätön tieto ruumistaan lahottavasta tappavasta taudista? Välttyykö hän vaaroilta vain huippuunsa harjoitellun huomiokykynsä ansiosta? Käyttääkö hän lähipalveluja vai tyydyttääkö hän tarpeensa muualla? Odottaako hän suotuisien aikojen koittavan? Suosiiko hän kannettavaa elektroniikkaa ylläpitääkseen karkaamisen optiota? Kokeeko hän velvollisuudekseen etsiä empatiaa? Saako hän koskaan ketään nauramaan muuten kuin tahattomuuksilla? Osaako hän olla vahva vahvojen joukossa vai onko hän riippuvainen muiden heikkouksista? Pystyykö hän seuraamaan livelähetyksiä nauhoittamatta? Onko hän koskaan toisten ihmisten ajatuksissa?

Eläimen arvuuttelu
Miksi Jeesus surmasit viikunapuun? Vain senkö takia, ettei siinä ollut hedelmiä sillä hetkellä kun sinun oli nälkä?
Ymmärrän, olit väsynyt, palaamassa raskaalta saarnamatkalta.
Kaikki ei ollut mennyt niin kuin piti. Sait takoa rakkautta kivikoviin sydämiin hartiavoimin. Irstaiden hikoileviin silmiin ei helpolla saa kyyneltä.
Mutta miksi viikunapuu? Et ehkä tiedä, mutta tästä meni äskettäin matkamies, vielä sinuakin riutuneempi, säkeidenlaatija, jonka puu ravitsi viimeisillä hedelmillään. Ei se osannut sinua odottaa. Tiedätkö sitäkään, että suuri tuuli oli matkalla kylään mellakoimaan, mutta puu otti sen sisäänsä, eikä laskenut irti vaikka lehtiä pöllysi.
”Sinuun ei ikinä kasva enää hedelmiä”, sanoit, ja puu kuihtui.
Minä en ole niin kuin viikunapuu. En ole ruokkinut koskaan ainuttakaan ihmistä. Kerran annoin kaverilleni puolet eväspasteijastani, mutta olin äskettäin syönyt monipuolisen aamiaisen. Tarjoamissani bissenpohjissa oli noro-virus. Kerran heitin harmaalle lokille jäätelöstäni vohvelin, mutta ei se sitä syönyt, vaan kiljui ystävänsä paikalle. Syntyi tappelu ja joku sai siinä surmansa.
Jos sattuisit kulkemaan tästä ohi, kuinka en olisi silloin väsymyksen, katkeruuden ja latteuksien vallassa? Kuinka voisi olla se hetki sadastatuhannesta?

perjantaina, lokakuuta 16, 2009

”Vanhat tutut tuoksut eivät lohduta niinkään siksi, että ne muistuttavat vanhoista hyvistä ajoista vaan siksi, että hetken tuntuu kuin tämäkin päivä olisi sitä samaa hyvää aikaa.” Petri Tamminen: Mitä onni on (2008)

torstaina, lokakuuta 15, 2009



Kaksi identtistä Ilkka Kanervaa merkitsee toisen olevan väärennös. Mahdollisuus kahteen virheeseen: aidon Ilkka Kanerva hylkäämiseen ja väärennetyn Ilkka Kanervan hyväksymiseen, joista toisen arvo yleensä kiinnitetään toista minimoitaessa.
Tapauksesta riippuen kysymyksessä voi olla joko satunnainen, yksinkertainen tai tilastollinen Ilkka Kanerva – väärentäjä.
Satunnainen väärennös on Ilkka Kanerva, joka sekoittuu tahattomasti aitoon Ilkka Kanervaan. Yksinkertainen Ilkka Kanerva -väärennös syntyy, kun tiedossa on aidon Ilkka Kanervan tyyli. Tilastollisen väärennöksen tekijällä on kaikki mahdollinen informaatio Ilkka Kanervasta.

keskiviikkona, lokakuuta 14, 2009

"Suuret autonvalmistajat suunnittelevat keinotekoista moottorinpärinää uusiin hybridi- ja sähköautoihinsa, kertoo sanomalehti New York Times.

Ilman tehosteääniä ne olisivat niin hiljaisia, että jalankulkijat, lapset ja huonokuuloiset eivät välttämättä kuulisi ajoissa niiden tuloa.

Esimerkiksi hybridiauto Fisker Karman puskuriin on tarkoitus yhtiön mukaan asentaa kaiuttimet, joista kuuluu moottoria muistuttava ääni." HS 14.10.2009
Murhaaja asettaa pyssyn uhrin käteen,
koska mikään koskaan ei tule sinun ulkopuoleltasi.
”Ne jotka eivät lentokoneessa pelkää ovat keskittymiskyvyttömiä tai liiasta lentämisestä turtuneita. Nuo pelottomat ovat kadottaneet yhteyden todellisuuteen, he ovat unohtaneet, että pelko on matkustajan ainoa keino pitää konetta ilmassa.” – Petri Tamminen: Mitä onni on (2008)

tiistaina, lokakuuta 13, 2009

TENNIS II


Arkivaatteiden riisuminen. Urheiluasun pukeminen: valkoiset shortsit. Valkoinen pikeepaita. Valkoiset tennissukat ja hikinauha oikeaan ranteeseen.

Eräiden kämmenselkään kirjautuneiden rapistumisen merkkien huomioiminen ja hylkääminen.
Tennismailan jänteiden kivulias pingotus. Mailapussin asettuminen muistetulla tavalla.

Pelikaverin odotuttaminen eteisessä. Yksittäisten ja parillisten, takan päälle ratkaistujen design-esineiden merkityksen summittainen arvioiminen. Seinällä kuvaton kehys tulevaa sukupolvea varten. Hikinauhan alla kello. Kellon alla kelloa nostava laskimo.

Autoilua kentälle. Meteoriitin törmääminen Jupiterin pintaan. Hyväosaisuuden sanaton jakaminen automaattilaiteilla, kuten sähköisellä ikkunanostimella tai ilmastoinnin käynnistämisellä.
Työkaverin vähättelevän äänensävyn käsitteleminen erinäisiä vähäpätöisiä asioita vähättelemällä, kuten radiossa laulavaa Koop Arposta.

Monisyisten ajatusten yksinkertaistaminen ja keventäminen ilman sanottavia taukoja puheen kituliaassa virrassa.

Kentälle tulo. Liioiteltu ajon pehmentäminen hidasteiden kohdalla. Liioiteltu tottumusta ilmaiseva rentous auton lukitsemisessa.

Viereisellä kentällä pelaavien naisten rusketuksen tyrmäävä, suojauksen läpäisevä vaikutus omaan ihmisarvoon ja elämän mielekkyyteen.

Mieheksi pukeutuminen ryhtiä korjaamalla, haaroja levittämällä, kääntämällä hartioita pään mukana, takaraivon raapiminen, äänen madaltaminen, toistuva epäonnistuminen spontaanissa palleasta lähtevässä naurussa.

Peruslyöntien kokeilua. Mailan eristeteipin tahmeuttava vaikutus kämmeneen.

Pallon reagoiminen kivenmuruun odotetun arvaamattomalla tavalla.
Vaimon yllättävä reagoimattomuus vastaamatta jätettyyn tekstiviestiin. Siitä nouseva sekunnin ajan näyttäytyvä tuska.

Homoseksuaalisten ajatusten yhtäaikainen paljastuminen, huumorin mahdottomuus, irstaiden huomioiden mahdollisuus ohikulkevasta äidistä.

Mielialan vähittäinen asettuminen pallon vuorottelevaan rytmiin. Pallon karvoituksen kuluminen. Päälaen karvoituksen kuluminen. Minuuden hellittämisen onni.
Havainto pallon liikeradasta, silmien sulkeminen ja onnistunut lyönti. Silmien sulkeminen ja onnistunut vuosi.

Ilman ja sovinnaissääntöjen väistyminen pallon tieltä. Pallonmentävä aukko tehokkuusyhteiskunnassa, napakka lyönti aukkoon.

maanantaina, lokakuuta 12, 2009

Auto pysähtyy puuhun tai toiseen autoon, ihminen auton sisällä pysähtyy, ihmisen sisällä pysähtyvät sisäelimet, sydän ja maksa. Unelmat ja suunnitelmat jatkavat liikettään, näkyy kuinka ne loittonevat, peileihin katsomatta. Näkyy kuinka puoliso ei nosta katsettaan viikkolehdestä.
Kaukana edessä ajava auto on tehnyt äkkijarrutuksen. Edessä sata tuhoutuvaa autoa ennen ikiomaa törmäystä. Voi kuunnella autoradiosta uutiset: mittava ketjukolari valtatie 9:llä jatkuu, Idols- voittaja selviää illalla. Auton takakontissa lahjapapereissa Maserati MC12 vuosimallia 2009.
Maseratin sisällä herpaantumattomat, kauas tähystävät silmät.
Jännityksellä seurasin touhua Olkiluodossa.
Kairasivat hyvin läheltä muinaisia jäteonkaloita.
On kai lohdullista, että jos kaikki maanpäällinen
menisi pieleen, jätteet jäisivät. Jätteet jatkaisivat.
Koruliikkeen ryöstössä arvokellot jätettäisiin vitriiniin.
Avainteokset kirjakaupan hyllyyn.
Vanhuutta ei enää huomaisikaan siitä,
että murtovarkaat jättävät huomioimatta.

keskiviikkona, lokakuuta 07, 2009

Löydetty kissa, josta tehty rukkaset. Rukkaset noudettavissa.
Löydetty auto josta tehty viisi polkuautoa.
Löydetty mammutin luuranko, josta koottu tuntematon suurehko nisäkäs. Nisäkäs kadonnut, poissaolo tarkistettavissa.
Löydetty vuori josta lapioitu kukkula.
Löydetty pieni paikallinen jumala, josta tehty kansainvälinen epäjumala.
Löydetty luoti, jonka matka katkaistu lihankappaleeseen.
Löydetty pajukosta miestenlehti, josta sutattu lasten aavikkokirja.
Löydetty metsäpalo, josta rajattu nuotio.
Löydetty sademetsän hierarkia, joka käännetty nurinpäin. Harpyija kaivettavissa maasta.
Löydetty vähäinen, josta tehty paljo.
Löydetty vankiselli, josta tehty julkinen tila: avain kopioitu ja jaettu kaupunkilaisille.
Löydetty saapas, josta tehty lasten saappaat.
Löydetty pistooli, joka sulatettu ja josta tehty toimiva tykki sisällissotasimulaatioon. Tykki noudettavissa.
Löydetty osien välinen yhteys, joka katkaistu.
Löydetty kasvuston alta kouluratsastuskenttä, joka varmennettu iäkkäillä hevosilla. Kentästä tekeillä luonnonniitty.
Löydetty maakunta, jolle tehty rakennemuutos.
Löydetty runo, josta tehty proosaa, proosa myyty, tuotto noudettavissa.
Löydetty temppeli, josta tehty avaimenperä, avaimenperään kytketty temppelin avain.
Löydetty peilikaukoputki, jolla löydetty taivaankappale. Kaukoputki hukattu.
Löydetty metallinpaljastin, josta tehty pelivälineeksi naamioitu veitsi.
Löydetty työtön josta tehty työläinen, josta tehty osastonjohtaja, joka työnnetty eläkeputkeen.
Löydetty onnettomuuden aiheuttaja, oikeasta paikasta väärään paikkaan siirretty tulppa.

tiistaina, lokakuuta 06, 2009

”Elliot Lasherilla oli film noir –kasvot. Hänen piirteensä olivat terävärajaiset, hänen tukkansa oli hajustettu jollakin öljyisellä aineella. Minulla oli merkillinen tunne, että nuo miehet ikävöivät mustavalkoisuutta, että heidän kaipaustaan hallitsivat värittömät arvot, sodanjälkeisen urbaaniharmauden henkilökohtaiset äärimmäisyydet. ” Don DeLillo: Valkoinen kohina, suom. Helene Kortekallio.
 
Site Meter